Tässä kun on kerrottu meitsin ja Anguksen eroa- vaisuuk- sista niin jatketaan samalla tiellä. Jos ulkoilemme yhdessä, on meno varsin epätasapainoista. Masa Pallopää on aina menossa joustavin askelin eteenpäin turhia nuuskimatta tai kuhkaamatta. Meitsi taas kulkisi mieluusti nenä kiinni maassa ja etenisi noin metrin sekunnissa. On välillä hauskan näköistä kun meitsi nuuskii maata niin kaukana taluttajan takana kuin hihna antaa myöden ja Masa on niin paljon taluttajan edessä kuin hihnasta löytyy mittaa. Siinä välissä on sitten se taluttaja kädet levällään. Onneksi olemme yleensä samalla puolella kävelytietä että muutkin mahtuvat kulkemaan :)
Yksi eroa- vaisuuk- sista on karsiutunut pois, nimittäin ruuan kanssa kronke- loiminen. Meitsi on ollut ihan ahmatti viime viikkoihin saakka, Angus taas syö jos syö tai jos ruuassa on sopivat mausteet. Nyt meitsi on alkanut olemaan hiukan nirsoilija ja ennen hyvin uponneet nappulat eivät enää maistu vaan mausteita pitää saada. Pitänee Ponnarin taas kaivaa vihannessoseet ja rehurekan herkut esiin, jos niillä päästäisiin syömisessä normaalimpaan tilaan. Angushan söi aikanaan lihaa ja vihanneksia mutta koska minä söin nappulaa, lopetti Anguskin tuoreen ruuan syömisen ja suostui syömään vaan meitsin kanssa samaa sapuskaa mausteilla ryyditettynä. Mausteiksi kelpaa valkosipuli, pieni loraus sweet chiliä, aloe vera ja kookosöljy. Ja muutaman lihapulla tai nakki :) Meitsin ruokahaluttomuus liittynee ikään, Untokin alkoi kuulemma vaatia mausteita ja muita lisukkeita nappuloihinsa meitsin ikäisenä. Ehkä se vaan on niin, että nappuloiden osalta olen sitä mieltä että been there, done that, seen the movie and got the t-shirt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti