Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Ulkoiltu on!

Tämä kuva on seikkailupuistopäivältä kun meitsi on ihan Kukkulan Kuningas
Assistenttini Ponnari on edelleen aika yskäinen ja nuhainen eikä ole jaksanut töiden jälkeen kauheasti istuskella koneella päivittämässä kuulumisia. Perjantaina lähdimme Ponnarin kanssa kävelemään Turkuun päin ja ehdimme reippailla tunnin ennen kuin meitä vastaan tuli tuttu auto. meitsi bongasi auton ennen Ponnaria ja iskinkin heti havainnon tehtyäni takamuksen maahan ja jäin odottamaan että Parta pysähtyy ja saan hypätä kyytiin. Paluumatka meni siis autokyydillä mutta onneksi menomatka oli ihan sopivan mittainen iltalenkiksi. Pimeässä illassa tuli huomattua että meitsin hihnassa ollut heijastin on kadonnut mystisesti, samoin on käynyt Ponnarin takissa olleelle heijastimelle. Kummasti ne katoavat kun tällaisen virtapiikin kanssa ulkoilee. Pitääkin muistaa kaivaa se metallinen välkkyvä valo kaapista että muutkin näkevät missä kuljetaan.
Lauantaina ajaa hurautimme Ponnarin kanssa Janetskin luo kylään. Kävimme tunnin mittaisella iltakävelyllä ihan uusissa maastoissa, siinä riitti taas tuoksuteltavaa ja kuljinkin tiiviisti nenä maassa. Kävelyn jälkeen kiipesimme janetskin luo 7. kerrokseen rappuja pitkin hissiremontin takia. Kuljin joukon nokkamiehenä ja koska olen hiukan ripeämpi kiipeäjä kuin tytöt, kiipesin raput moneen kertaan. Menin ensin yhden kerrosvälin ylös niin pitkälle kuin hihna antoi myöden, kipitin rappuja alas tyttöjen luo ja kipusin taas ylös. Ihan hyvä iltatreeni kävelyn jatkoksi :) Janetskin luona hörppäisin kipollisen vettä, kiipesin Janetskin syliin ja sitten laitoinkin lattialle maate ja kuorsasin menemään. Välillä piti käydä parvekkeella kyttäilemässä mitä naapurustossa tapahtuu ja hiukan vilvoittelemassa. Ja sitten taas nukkua. Hyvä että nukuin kylässä, kotona olin taas ihan virkeä ja laitoin hiukan leikiksi lelujen kanssa.

2 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

ihanan kirkas ja sävykäs kuva :) untsilla on joku vimma kiipeillä korkealle ja olla kukkulan kuningas :)

Unknown kirjoitti...

Joskus tällaiset tumpulatkin osuu painamaan sitä kameran nappia oikealla hetkellä :)Ja joo, kiipeilyvimma on ollut pienestä asti, mitä lie vuorikauriin sukua Untsipuntsi.