Elämä alkaa palata normaaliksi eikä Ponnariakaan tarvitse vahtia joka hetki ihan haukkana.
Ponnari on vienyt meitsiä uloskin, tosin kävely on sellaista töpsöttelyä että meitsillä ei meinaa kärsivällisyys riittää niin verkkaiseen etenemiseen..
Silloin kun Ponnari oli poissa, niin Minski oli muutaman kerran pitämässä meitsille seuraa Parran pitkien työvuorojen aikana. Yhdellä kertaa Minski oli tullut ja ihmetellyt, miksei kukaan kohnota ovelle vastaan. Aikansa huhuiltuaan Minski kuuli ääntä makuuhuoneesta ja avasi oven. Siellä meitsi makasi Ponnarin sukat suussa. Olin avannut makkarin oven ja vahingossa tönäissyt oven perässäni kiinni...
Aika kömpelöä :)
Harjoittelin eilen Ponnarin kanssa päivällä pitkästä aikaa ympäri pyörähtämistä, nyt menee puolikas ympyrä. Ei siis tarvitse aloittaa ihan alusta sen tempun kanssa.
Niin ja meitsillä on uusi lempparilelu! Ponnari sai sairaalaan ystävältään Inkalta pehmoisen, narujalkaisen aasin. Inka oli tuonut sen meitsin korvikkeeksi että Ponnari sai silitellä sitä ikävöidessään meitsiä. Fiksuna tyttönä Inkkari osti koirien lelun ajatellen että siitä on tuplasti iloa kun saan sen Ponnarilta tuliaisiksi. Smart thinking! Epäselvää on, johtuuko lelun lemppariasema siitä, että siinä haisee Ponnari vai siitä, että se on uusi. Niin tai näin, meitsi roikottelee aasia suussaan ihan intona. Tai järsii sitä keskittyneesti niin kuin kuvassa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti