Ope esitteli meille taas uuden reitin, nyt käytiin Turun puolella ja tultiin outoja teitä tutuille paikoille. Olin taas melko villillä tuulella alkuun ja muutaman kerran lenkin aikana meitsille iski halipula. Nojailin tyytyväisenä Open jalkoihin ja nautin rapsutuksista kunnes oli taas aika jatkaa kävelyä. Pimeässä illassa ihailimme puissa ja pensaissa olleita jouluvaloja, joitakin hieman kauhistelimmekin :)
Hyvä lenkki taas kerran, kiitos kaunis oppaalle!

Meitsille on tullut pienoinen keppimania. Joka lenkillä pitää raahata jotain oksaa tai kräkiä hetken matkaa mukana. Luonnollisesti keppiä on myös järsittävä, kaipa se tekee hyvää hampaille tai jotain. Usein onnistun myös sotkemaan hihnan risukkoon ja ampaistessani taas ihmisten ilmoille pannassa roikkuu oksa poikineen. Metsuri mikä metsuri..
Yksin ei tarvitse olla ollenkaan, Parta viettää päivät kanssani edelleen. Ei siitä Parrasta kyllä seuraa ole, kunhan pötköttää sohvalla peittojen alla. Käyn välillä hiukan pussailemassa potilasta, sen jos minkä luulisi parantavan. Onneksi meillä on suunnitelma b valmiina siltä varalta, että parta ei ole kunnossa vielä viikonloppuna. Nakkilan isäntä lupasi lähteä meille kuskiksi jos tilanne sitä vaatii. Pääsemme siis paikalle, jei!
2 kommenttia:
Kiitos teillekin! Ja unohdit mainita komeat hyppysi!
Ai niin, meitsihän oli ihan esteponi :)Syytän kirjuria moisesta unohduksesta, ettei vaan Ponnarista olisi tulossa hajamielinen...
Lähetä kommentti