Keskiviikkona oli Parran kanssa pitkällä lenkillä ja ohitin kolme koiraakin. Kaikki ohitukset menivät kuin vettä vaan! Yksi ohitus tapahtui alikulkutunnelissa ja se hiukan jänskätti, minua ja hiukan kai Partaakin. Ei ois tarvinnut, handlattiin ohitus ihan ammattilaisten elkein. Jee!
Lenkiltä palatessamme bongasimme Ponnarin ja minun piti istua rauhassa paikallani vaikka mieli olisikin tehnyt kirmata pää kolmantena, tässä tapauksessa muuten viidentenä, jalkana vastaan. Itsehillintä ei ihan pitänyt, nousin istumasta ja rynnistin Ponnaria vastaan mutta uskoin kun Parta komensi minut uudestaan istumaan eikä Ponnarikaan huomioinut minua. Kyllä se rauhallisesti tervehtiminen sujuu jo muutaman vuoden päästä :)
Kotona olin apumiehenä Ponnarin askarteluissa ja leikin vetokapulalla Parran kanssa. Pidin illalla myös pienen konsertin. Vingutin yhtä lelua ainakin puoli tuntia kun Ponnari koitti saada unen päästä kiinni. Eikös lapsillekin lauleta tuutulauluja? Tuo oli meitsin mukaelma sellaisesta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti