Härnäävä nakki iskee, osa 1

Olimme Ponnarin kanssa metsässä samoilemassa ja onnistuimme taas löytämään ihan uuden reitin. Kätevää kun ei tarvitse haistella ainoa samoja uutisia. Jouduin pienimuotoiseen taisteluun nuoren puun kanssa kun se hölmö seistä tönötti juuri siinä, mistä minun mennä. Eihän siinä auttanut muu kuin kävellä koko puun yli. Onneksi puu oli nuori ja taipuisa, sillä muuten olisi voinut kuulua kräks! Kävelin siis suoraan puuta päin, pakottaen puun rungon taipumaan ja jäämään vatsani alle. Hiukan oksat kutittivat kulkiessani puun yli :) Kuului vaan viuh kun puu pääsi takaisin vapauteen ja pakkohan sitä heiluvaa puuta oli hiukan järsiä :)
Koska häiriköivistä puista ei ole tarpeeksi vastusta yhdelle päivälle, kohtasin illalla toisen haasteen, härnäävän nakin.
Eilen illalla keittiössämme oli nakki, jonka ainoa tarkoitus oli härnätä minua!
Ponnari heilutteli nakkia kädessään kutsuvasti ja herkullinen tuoksu sai sieraimeni väpättämään. Istuin nätisti lattialla ja tuijotin nakkia melkein hypnoosissa. Kuului vaan plits ja pläts kun kuola valui lattialle. Hetken kuolattuani käänsin katseeni sivuun ja TADAA! Parta sanoi taikasanan nami ja meitsi sai jostain Parran jemmasta pätkän nakkia. Sitten muistin taas Ponnarilla olevan herkun ja tuijotus alkoi alusta. Luopumisaika väheni kerta kerralta ja lopuksi sain koko nakin palkaksi. Ei hassumman makuinen harjoitus. Härnäävän nakin jälkeen lähdimme poikien iltakävelylle ja sitten maistuikin jo uni.
Meitsin unissa seikkailee taatusti nakkiarmeija :)