Perjantaina sain taas olla yksin kotona melkein sata tuntia :( Tai no, ainakin kuusi..
En järjestänyt yllätyksiä, en edes ollut rakentanut majaa sohvasta! Ponnarin tullessa kotiin alkoi aarrejahti. Minun piti istua paikallani keittiössä sillä välin kun Ponnari piilotteli herkkuja ympäriinsä. Istuin kiltisti ja odotin, en kurkkinut kertaakaan nameja piilottelevaa Ponnaria. Hyvä kärsivällinen minä!
Namijahti alkoi vauhdikkaasti. Heti kun sain luvan etsiä, ampaisin tassut sutien liikkeelle. Nameja löytyi mattojen alta, lelujen alta ja sisältä, Ponnarin kengästä ja yksi ruokakupistakin. Kaikki aarteet löytyivät aika helposti, olisikohan minussa ainesta tryffelipossuksi?
Aarrejahdin jälkeen makailimme hetken sohvalla ja nautin rapsuttelusta. Sitten olikin aika lähteä kävellen Partaa vastaan. Kävelimme tunnin ja pääsimme tosi pitkälle kunnes tuttu auto pysähtyi noukkimaan meidät kyytiin. Kätevää tuollainen yhteen suuntaan kävely, voi kävellä niin pitkälle kuin huvittaa eikä tarvitse murehtia siitä, jaksaako enää kävellä takaisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti