Ponnari oli sopinut keskiviikoksi kävelytreffit paikallisoppaamme nipo-open kanssa. Muistin virkistämiseksi matkustimme treffipaikalle linja-autolla, en edes muista koska olen viimeksi matkustanut bussilla. Matka sujui ihan kohtalaisesti, autosta poistuminen taas ei ollut kovin hallittua. Sain innostettua itseni melkoiseen vauhtiin ja ensimmäinen vartti oli melkoista tahtojen taistelua. Pyörin kuin hyrrä nipo-open jaloissa ja koitin hyppiä, Ponnari laittoi kuitenkin stopin moiselle teutaroinnille ja vähitellen kulku kävi rauhallisemmaksi. Kiertelimme metsässä, pellolla ja hiekkateillä ja vastaan tuli jopa muutama koira. Tarkkaan ottaen 6. Koirien ohittamisesta on viimeisen viikon aikana tullut vähätellen sanottuna haastavaa. Lenkin koirista yhden ohitin nätisti, 2 puoliteholla ja loput täydessä Uljas Musta- hengessä. Lenkki oli aika rankka, 2 tuntia käppäilyä plus siihen päälle riekkumiset ja olinkin ihan väsynyt kun pääsimme kotiin. Vaikka väsymys painoi, niin silti jaksoin riekkua remmissä ohittaessamme koiran ihan lenkin loppumetreillä. Ponnari viettikin keskiviikosta ison osan puhelimessa etsiessään minulle, Parralle ja itselleen apua ilmaantuneeseen ohitusongelmaan. Illalla vielä soitti Satu ja antoi Ponnarille ystävänsä Tiinan numeron, Tiinalla kun on ilmeisen hyvä ote pahatapaisiinkin koiriin. En tiedä mitä pääni menoksi juonittiin mutta enköhän minäkin saa tietää..
Riekkumaralla kuittaa.
2 kommenttia:
Kyllä opaskin oli väsynyt reissun jälkeen. :-) Ja omenat oli hyviä.
Hyvä ettei oltu Ponnarin kanssa ainoita väsyneitä :) Omput oli joo hyviä, se tatti vai mikä lie sieni ei niinkään tehnyt vaikutusta..
Lähetä kommentti