Metsikössä rymisee

Torstaina lähdimme Ponnarin kanssa metsään heti Ponnarin kotiuduttua. Emme menneetkään lähimetsään vaan hiukan kauemmas, uusille konnuille. Syksyllä metsässä tuoksuu hyvältä; sieniltä, marjoilta ja no, metsältä. Rämmimme pitkin pöpelikköä tunnin verran ja osuipa matkan varrelle muutama kaatunut puukin jotka olivat mitä mainioimpia esteitä hypättäväksi. Osaan hypätä hienosti käskystä ja tämä on yksi ainoita käskyjä, jota noudatan ihan joka kerta :)
Kotona lepäilin hiukan, söin ja sitten lähdettiinkin tuohon pellon toiselle puolelle kylään Jontun luo. Olin aika innoissani uudesta paikasta ja Jontusta, mutta rauhoituin melko nopeasti ja kellistyin nukkumaan. Ponnari ja Jonttu siemailivat sivistyneesti lasilliset punaviiniä, mutta minä en saanut maistaa, en edes pientä tippaa. Viinin tuoksu kiinnosti minua kovasti ja pari kertaa yritin vaivihkaa ujuttaa kieltäni Jontun lasiin mutta epäonnistuin :(
Kotimatkalla vastaan tuli koira, taas melkein puskasta. Yritin ensin hiukan riekkua mutta rauhoituin ja Ponnari jäikin hetkeksi juoruamaan koiranulkoiluttajan kanssa. Siinä minä sitten istuin ja odotin kun daamit keskustelivat koirista, niiden omistajista ja omistajien toisinaan oudosta käyttäytymisestä.
Mukavan päivän täydellinen päätös on oma sohva ja kunnon unet.