Eilen Ponnari oli poissa kotoa 13 pitkää tuntia, ihan liian pitkään siis. Onneksi Parta meni töihin vasta iltapäivällä enkä joutunut olemaan yksin kotona kuin 5 tuntia. Olin päivystyspaikallani parvekkeella kun kuulin oven aukeavan ja lähdin tietysti täydellä laukalla ovelle vastaan. Vedin kulman pitkäksi eivätkä jarruni toimineet ja törmäsin päistikkaa makuuhuoneen suljettuun oveen. MUKS! Joko jarrut pitää korjata tai sitten tarvitsen sellaiset lasten suosimat jarrusukat. Olin niin innoissani Ponnarin kotiutumisesta että Ponnari sujautti päähäni suosiolla kuonopannan, just in case. Lenkki meni hyvin ja ohitin samassa talossa asuvan mäyräkoirankin ihan nätisti, vaikka mäyris mekkaloi ja tempoili hihnassaan. Just call me Joe Cool :)
Saimme Janetskilta pahan kuuloisia uutisia maanantaina. Niila, jonka kanssa olimme juoksentelemassa metsässä talvella, on kipeä. Maanantaina typy joutui lääkäriin kun ruoka ei maistunut ja normaalisti energinen tyttö oli ihan flaatti. Päivystyksessä ei saatu diagnoosia selville eikä liioin koirasairaalassa. Onneksi
Koira-Kissaklinikalla ote asiaan oli parempi ja viimein eilen selvisi syykin oireisiin, Niilalla on keuhkokuume. Aikamoinen helpotus, synkempiäkin vaihtoehtoja oli meinaan maalailtu. Toivottavasti tyttö on taas pian oma energinen itsensä!
Osoitin muuten eilen melkoista itsehillintää. Ponnari perkasi kypsästä broilerista luita ja nahkoja pois ja tapani mukaan stalkkeroin kuola valuen vieressä. Ponnarin sormet lipsahtivat ja ihan jalkojeni juureen mätkähti kohtalaisen kokoinen pala broiskua. Istua tuijotin herkkua mutta en tehnyt elettäkään ottaakseni sitä. Ikuisuudelta tuntuvan ajan päästä kuulin taikasanat: Saa ottaa. Ja minä poika hotkaisin broilerin kitusiini melkein valonnopeudella. Maukasta oli, SLURPS! Melko hillittyä käytöstä, vai mitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti