Riekkumaralla täällä moi!

Lauantaina on taas näytelty!
En ollut tuomarin mieleen ja vaaleanpunaisen nauhan sai tällä kertaa unohtaa. Sain sentään punaisen nauhan (olen siis erittäin hyvä rotuni edustaja) ja olin junioreiden kolmanneksi komein.
Veljeni Riski sai himoitsemani vaaleanpunaisen nauhan (Riski on siis erinomainen rotunsa edustaja), paras juniori pojista ja paras uros skabassa Riski meni ja vei neljännen sijan.
Melkoinen sälli!
Molla Ihanainen räjäytti potin niin kuin aina; vaaleanpunainen nauha, paras tyttö junnuissa ja paras narttu skabassa hienosti toinen! On minulla melkoiset sisarukset..
Siskopuoleni Saimi taas oli ihan vaaleanpunainen paras narttu ja vastakkaisen sukupuolen paras. Huh, suorituspaineitahan tässä tulee ja välillä tunnen itseni ihan rumaksi ankanpojaksi, kun kaikki ympärillä olevat Bullgrinsin jengiläiset kahmivat titteleitä ja muita...
Huoh! Jonkunhan se on pakko olla pahnan pohjimmainen ;)
Juoksin ihan ok kun kehässä ei ollut muita koiria, mutta kun edessä ja takana juoksi koira, yritin kovasti leikkiä ja mennä haistelemaan. Taisin ottaa muutaman loikankin niin, että takatassuni olivat molemmat ilmassa samaan aikaan. Ei hyvä. Seisoin arvosteltavana ihan ok ja annoin tuomarin katsella hampaita ja koitella paikoista.
Harjoittelu on siis tuottanut tulosta, nyt pitäisi vielä harjoitella niin, että lähellä on muita koiria. Ai niin, kun tuomari kumartui katselemaan hampaitani, menin ja pussasin tätiä ihan kunnolla. Siksi arvostelussani kai lukeekin että olen vilkas ja hyvä tyyppi :) Vilkkauden piikkiin menee kai sekin, että onnistuin kaatamaan kangashäkin kyljelleen siellä makaillessani. Seuraavaksi minut laitettiinkin metallihäkkiin uusien kuperkeikkojen välttämiseksi. Onneksi en ollut ainoa mokailija, Ponnarikin oli aika kömpelö: Riskin häkki oli lähimpänä teltan ovea ja Ponnari laittoi häkin päälle palkintonamilihapullani ja kameransa. Yks kaks kamera oli pudota Riskin päähän, mutta Ponnari sai juuri napattua putoavan kameran ennen osumaa. Hetken päästä Riskin isäntä huomasi, että lihapullapussikin oli pudonnut ja Riski mutusti pullia onnellisena. Mahtoiko kyseessä sittenkin olla törkeä yritys sabotoida Riskin näyttelemistä?

Päivä oli pitkä ja kiva! Lähdimme kotoa aamulla viideltä ja kotiuduimme illalla kahdeksalta. Olin kotimatkalla niin väsynyt, että nukuin pää Ponnarin kainalossa ja kuorsasin menemään niin että auto tärisi. Seura oli hyvää ja herkut mainioita. Kiitos Nakkilan isännälle kuljetuspalveluista, Janetskille seurasta ja tietysti kiitos Satu, kun jaksoit minut esittää etkä menettänyt toivoasi suhteeni vaikka olenkin tällainen koikkaloikkainen Herra Vilkastus.
Syyskuussa olen menossa kahteen näyttelyyn, harjoittelu siis jatkuu!