Säät eivät ole meitä suosineet, mutta mitäs me pienistä sateista kun ei olla sokerista tehtyjä :)
Minski on uskollisesti leikkinyt meitsin kanssa ulkona ja rapsuttanut minua ihan joka käänteessä. Pelasin krokettiakin Minskin ja Ponnarin kanssa, vihreä pallo alkaa olla jo kutakuinkin käyttökelvoton. Yksi ilta tein pienen karkuretken, naapurin pellolla hengaili 3 rusakkoa ja metsästysviettini sai otteen minusta totaalisesti. Kuuroille korville kaikuivat kaikki luoksetuloon liittyvät sanat, niin tavallinen kuin luotettavakin. Rusakoiden pingottua karkuun hokasin pellolla kissan ja ajoin senkin vielä puuhun. Hetken pyörin puun alla kissaa kiusaamassa ennen kuin palasin kiltisti sisälle.
Eilen pääsin pitkästä aikaa autoilemaan kun kävimme kylillä. Teimme kävelylenkin hiekkakuopan tai mun vastaavan lätäkön ympäri ja siinä olikin riittämiin. Ilma oli niin painostava että läähätin ihan hulluna ja autossa tungin kuononi mahdollisimman lähelle ilmastointiaukkoa. Autokaan ei enää ole siisti, sisällä oli kärpänen ja metsästin pörriäistä pitkin ikkunaa ja tietäähän sen miltä ikkuna nyt näyttää, siltä että 10 pientä lasta olisi klähminyt ikkunaa tahmein käsin. Kodikkuus kunniaan :)
Tänään olin Minskin ja Ponnarin kanssa lenkillä ja pääsin rymistelemään metsään vapaana. Ryskeestä päätellen olisi voinut kuvitella, että metsässä rynnii vauhkoontunut hirvi.. Mutta se oli vaan meitsi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti