ne hämmästyttää, kummastuttaa Untamo Unipullaa.
Sunnuntaina puistossa tapahtui kummia:
Keskellä puistoa oli melkoisen kokoinen ryhmä siniseen pukeutuneita tyttöjä. Tytöillä oli rumpuja ja muutama lippukin siellä näkyi. Ponnari vanhana partiolaisena onneksi selvensi minulle että kyseessä oli lippukunnan kokoontuminen ennen partiomarssia ja marssiharjoitus kirkolle ennen varsinaista häpeninkiä. Rumpujen päristys kiinnosti minua melkoisesti mutta tyydyin tarkkailemaan tilannetta puistonpenkillä makoillen. Kun partiolaiset olivat lähteneet, huomioni kiinnittyi veden solinaan. Jostain on ilmestynyt pieni vesielementti omaan kotipuistooni. Hassua, nuuhkuttelin kyllä vesialtaan takana olevaa patsasta talvella mutta allasta en kyllä huomannut. Joku outo puuhäkkyrä siinä talvella oli, taisi olla altaan talviturkki :) Kiersin allasta kuin kissa kuumaa puuroa ja kovasti mieleni teki kastaa tassuni altaaseen. Toinen takajalka sai pienen kasteen kun tassuni lipesi altaan reunalla, mutta onnistuin pitämään muut tassut kuivina.
Muuten sunnuntai meni nukkuessa, Nakkilan reissu otti hiukan voimien päälle kun Nakkilassa olen aina varma, että minä olen lauman johtaja ja johtajan täytyy valvoa laumalaisiaan herkeämättä. Parran ja Ponnarin pitänee opettaa Nakkilan isännälle ja emännälle miten laumaa johdetaan että minä saan siellä ollessani vaan lepäillä ja ottaa rennosti. Onneksi kotona pelisäännöt on selvät enkä minä ole pomo. Se on NIIN rankkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti