Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

torstai 7. toukokuuta 2009

Mitään en oo ottanu


Joskus joku epäonnistuneempikin kuva tänne, ettei tule sellaista harhakuvaa, että kaikki minusta otetut kuvat onnistuisivat :)
Oikeasti Ponnari räpsii kuvia ihan älyttömästi mutta kuvien onnistumisprosentti on aika pieni. Ehkä yksi kuva kymmenestä on ok ja loput 9 melkoista kuraa..
Minulla on pikkulintujen lisäksi uusi mielenkiinnon kohde: Ampiaiset, kimalaiset ja muut pörisevät lentäjät. Parta ja Ponnari koettavat saada minut tajuamaan ettei piikillisten lentäjien kanssa pitäisi leikkiä ja kertovat kauhutarinaa Pattonin kokemuksesta. Patton on minua 3 kuukautta vanhempi Bullgrinsin kasvatti ja Pattonin leikki ampiaisen kanssa meinasi viime kesänä päättyä tosi huonosti. Patton nielaisi piikkiperällisen raitapaidan ja lääkärireissuhan siitä tuli kun kurkku alkoi turvota eikä henki meinannut enää kulkea. Patton sai putken kurkkuunsa ja kaiken piti jo olla hyvin. Sitten Patton oksensi ja putki tukkeutui. Oli muutamasta minuutista kiinni että Patton saatiin pelastettua. Karmea tarina jolla onneksi oli onnellinen loppu. Yritän pitää siis kuononi erossa pörriäisistä.
Hihnakäyttäytymisessäni on tällä viikolla ollut toivomisen varaa. Saatan kesken lenkkiä syöksyä ihmisen / koiran tai linnun perään niin yllättäen että hihnan toisessa päässä on melkoinen homma pysyä pystyssä. Eilen otin sellaisen syöksyn että mätkähdin selälleni maahan kun hihnasta loppui pituus kesken. Se rauhoitti minut hetkeksi.
Olenkohan muistanut kertoa uusimmat strategiset mittani? Noh, kertaus on opintojen äiti ja tässä siis mittani: Vaaka näyttää 55 kiloa ja säkäkorkeus on 66 cm. En ole mikään ihan mini!

Ei kommentteja: