Sunnuntaina sain taas elämyspisteen ja olin kuonokkain kissan kanssa.
Lähdimme Ponnarin kanssa Nynnelin luo ja ensin piti kävellä kauppatorille. Kävely sujui ilman ihmeempää vetämistä ja kohkaamista. Aina ennen suojatietä Ponnari käski minut istumaan ja minä poikahan istuin. Kävelykadulla oli melkoinen määrä ihmisiä koska kaikki kaupat olivat auki mutta minä kuljin nätisti Ponnarin vierellä. Muutama kehukin tuli matkalla, olin ihana ja niin iloisen näköinen kun häntäni heilui koko matkan. Torilla odotimme linja-autoa ja istuinkin Ponnarin vieressä penkillä. Penkin viereen pysähtyi mukava nainen hiukan rapsuttamaan minua ja taas sateli kehuja ihanuudestani. Linja-autossa matkustaminen ei ollut mikään uusi juttu ja matka menikin tosi nopeasti maisemia katsellessa. Nynneli oli meitä vastassa vesipullon kanssa ja istuimmekin pihalle hiukan nauttimaan ihanasta ilmasta ja raikkaasta vedestä.
Sisällä minua odotti se elämyspiste, kissa nimeltään Pönde.
Pönde singahti sängyn alle piiloon kun tajusi mikä ovesta tuli sisään. Menimme olohuoneeseen ja niin utelias Pönde oli, että päätti liittyä seuraamme. Pönde hyppäsi sohvan selkänojalle, sähisi ja pörhisti kaikki karvansa. Täytyy sanoa että se näytti enemmän pallokalalta kuin kissalta.
Siinä se Pönde sitten istua kökötti eikä hievahtanut mihinkään. Minä yritin tutustua ja pyytää kaveria leikkiin mutta ei.
Istuskelimme myöhemmin päivällä pihakeinussa ja näytin kuulemma ihan tähystävältä laivakoiralta penkillä istuessani.
Illalla Parta haki meidät kotiin ja kävimme koko trion voimin puistossa. Ponnari yritti ottaa minusta edustavia kuvia ja yksi aika hyvä tallentuikin muistikortille:
Kotona olikin sitten aika syödä iltapalaa ja ottaa kunnon tupsluurit. Päiväunet jäivät väliin kaiken jännittävän keskellä ja kasvava nuorukainen tarvitsee hyvät unet kasvaakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti