Hauskaa nimipäivää Minski!

Parran siskolla oli eilen nimpparit enkä päässyt onnittelemaan.
Minusta on tullut melkoinen tarkkailija. Aina kun parvekkeen ovi on auki, istua könötän vaklailemassa ohikulkijoita pienen pienestä raosta. Kun silmiin osuu jotain mielenkiintoista, nousen takajaloilleni ja katselen kaiteen yli. Eilen jalkakäytävällä kulki Amerikanbulldoggi omistajansa kanssa ja koira oli NIIN iso, että piti kerran jopa haukahtaa.
Puistossa harjoittelimme tuttuja käskyjä. Vaikka ympärillä oli ihmisiä ja lintuja tein mitä pyydettiin ja ihan mukisematta. Kunnes kyllästyin ja pistin kuuloni pois päältä.
Illalla Parran työkaveri Saukkis kävi meillä kylässä mittailemassa jotain. Olin taas apumiehenä, mutta ei minusta apua tainnut olla. Innostuksissani tönäisin Saukin sohvan käsinojalta alas. Onneksi Saukkiksella on refleksit kunnossa ja laskeutuminen oli hallittu, antaisin siitä 9 pistettä :)
Parran kanssa leikimme uudella vetopatukalla, lelu on juuri suuhun sopiva ja materiaali on mokkanahan tapaista. Vetoleikin lopuksi sain hetken järsiä lelua ennen kuin se nostettiin hyllylle odottamaan seuraavaa kertaa. Parta yrittää tehdä vetopatukasta superlelua ja siksi lelu ei ole koko ajan saatavilla. Ideana on kai se, että minut voisi joskus palkita herkkujen sijaan vetoleikillä. Smart thinking!
Ai niin, unohdin kertoa että sunnuntaina kotimatkalla pysähdyimme Pattonilassa. Patton on minua 3 kuukautta vanhempi ja melkoisesti isompi. Ponnari on yrittänyt vakuuttaa Parralle, että pääni koko melkein tuplaantuu vielä, mutta Parta ei ole sitä suostunut uskomaan. Nyt uskoo kun näki Pattonin ja minut vierekkäin. Patton oli loukannut jalkansa, pikaista paranemista siis Pattonille! Ja on se Patton komea poika!