Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

torstai 9. huhtikuuta 2009

Match Show


"Match Show, eli "mätsäri" on leikkimielinen ja epävirallinen koiranäyttely, jossa on luokat niin isoille koirille (yli 40cm), pienille koirille (alle 40cm) kuin pennuille sekä monirotuisille. Usein järjestetään myös veteraaniluokka sekä junior handler-kilpailu.
Match showhun saa osallistua koira, joka on asianmukaisesti rokotettu. Rokotustodistus on oltava mukana. Etukäteen ei tarvitse ilmoittautua, se tapahtuu lähes poikkeuksetta aina paikanpäällä.
Mätsärin kulku on melko yksinkertainen. Koirakot menevät kehään ilmoittautumisjärjestyksessä kaksi koirakkoa kerrallaan. Kehäsihteeri kutsuu koirat kehään. Kehässä tuomari tutkii ja arvostelee koirat vuorollaan, pienet koirat arvostellaan usein pöydällä. Tuomari arvostelee myös koiran liikkeet, usein pyydetään ravaamaan ympyrä, suoraan edestakaisin tai kolmio. Koirat arvosteltuaan tuomari antaa paremmaksi katsomalleen koiralle punaisen nauhan ja toiselle sinisen nauhan. Molemmat koirat ovat jatkossa. Kun kaikki luokan koirat on jaettu punaisen ja sinisen nauhan saaneisiin, arvostellaan ne yhdessä, ensin siniset, sitten punaiset. Sekä sinisen, että punaisen nauhan saaneista tuomari sijoittaa n. 4-5 mielestään parasta koiraa, jotka palkitaan. Mätsäristä riippuen sijoitettujen koirien määrä voi vaihdella.
Jokaisen luokan parhaat koirat menevät lopuksi BIS eli Best In Show-kehään, jonka voittajaksi valittu koira on Best In Show-koira, eli koko mätsärin voittaja.
Match Show on erittäin hyvä harjoittelutilaisuus niin näyttelyitä varten, koiranpennun sosiaalistamiseksi kuin esiintymisvarmuuden lisäämiseksi esittäjällekin. Mätsärissä myös ei-niin-rodunomaisellakin yksilöllä on mahdollisuus pärjätä, sillä pääpaino arvosteluissa on siinä, kuinka koira liikkuu ja esiintyy. Lisäksi luonne ja yhteistyö esittäjän kanssa ovat oleellisia tekijöitä arvostelussa. Myös harrastuksena mätsärit ovat mukavaa virikettä sekä koiralle että omistajalle, yhteistyö kehittyy ja molemmat saavat aina lisää harjoitusta sekä mukavan ja tapahtumarikkaan päivän".
Kirjoittanut: Melina Wiiskanta


Keskiviikkona olin Suomen Collieyhdistyksen Turun alaosaston järjestämässä Match Showssa Kupittaan kaivokentällä. Ponnari mennessä ilmoittautumisjonoon me jäimme Parran kanssa käppäilemään lähimaastoon ja tutustumaan paikan hajumaailmaan. Koiria ja ihmisiä oli ihan järjettömästi paikalla, pentuluokassa yksistään oli 65 osallistujaa. Odottelimme ilmoittautumisen jälkeen muutaman tunnin ennen kehään pääsyä ja olin kohtalaisen villissä mielentilassa. Yritin päästä muiden koirien luo kuin höyryjuna, mutta hihnan toisessa päässä ei oltu suopeita tutustumisen suhteen.


Kehässä samaan aikaan kanssani oli Kääpiöpinseri ja saimmekin aikaan naurun remakan astuessamme kehään. Tuomarikin naureskeli epäsuhtaista paria. Oli se varmaan hassun näköistä kun samaan aikaan arvosteltiin minua ja pääni kokoista koiraa :)
Esittely meni paremmin kuin Parta ja Ponnari olivat kuvitelleet, tosin kuvitelmia ei ollut vaikea ylittää.. Parran ja Ponnarin visiossa Ponnari makasi maassa äksänä, polvet, kädet ja naama verta vuotaen minun hyppiessä täpinöissäni ympärillä. kehässä juoksimme pari kierrosta, tuomari koitteli lihaksiani ja katsoi hampaani ja sitten juoksimme vielä hiukan. Tuloksena oli sininen nauha eli pirun pinseri oli parempi kuin minä. Hengailimme paikalla vielä reilun tunnin mutta lähdimme kotiin ennen kuin oli vuorossa pelkkien sininauhaisten arvostelu. Hyvä että lähdimme, ulkona tuli aika vilu ja nälkäkin minulla oli. Elämyspiste Mätsäristä siis hankittu, minusta pitäisi vielä löytää se nappula josta minut voi säätää asentoon rauhallinen ja hyvin käyttäytyvä :)

Ei kommentteja: