Mr. T and me

Keskiviikkona sainkin taas tutustua uuteen ihmiseen, Ponnarin Eskimokaksoseen nimeltään Mr.T.
Ponnari oli kahvittelemassa Mr. T:n luona ja sen jälkeen molemmat tulivat meille ja lähdimme hiukan iltapasteerulle. Onneksi olin varautunut vieraan tuloon ja rakentanut olohuoneeseen majan. Maja oli aika hieno, molemmat sohvan patjat olivat nojallaan sohvaa vasten ja patjojen alle jäi juuri Unton mentävä kolo.
Koska ulkoilin uuden ihmisen seurassa, oli pakko hiukan esiintyä ja reuhoa hihnassa. Ettei kukaan vaan luule minua rauhalliseksi sohvaperunaksi! Olin minä nätistikin ja kuuntelin Ponnarin juttuja ohitustilanteissa sekä suojateitä ylitettäessä. Uskoin ihan kiltisti kun Mr.T käski minun istua nätisti sillä välin kun Ponnari keräsi tuotoksiani maasta. Onnistuin myös tekemään Untot ja törmäsin Mr.T:n kipeään polveen.. Kipeissä polvissa ja otsassani on jonkinlainen magneettijuttu, ei tämä enää voi olla sattumaakaan. Anteeksi Mr.T, en mä tähdännyt.. Kivaa kun oli hyvää seuraa, pitää ottaa uusiksi kun Mr. T ei edes asu kaukana meistä!
Ponnari oli tylsimys ja siivosi majani pois, sohvan patjat kuulemma palvelevat paremmin tarkoitustaan sohvalla kuin lattialla. Aika mielikuvituksetonta ajattelua.
Illalla innostuin vetoleikistä, on ihan parasta kun lelusta pidetään kiinni ja saan kiskoa, sitten yhtäkkiä hups, lelu lentääkin olohuoneesta makkariin ja minä ryntään hakemaan lelun takaisin vedettäväksi. Leikin lopuksi sain pitkästä aikaa viirotuskohtauksen ja juoksin häntä suorana olohuoneesta makkariin ja takaisin. Sitten olikin aika ottaa pienet torkut ja jäädä odottamaan iltalenkkiä Parran kanssa.
Elämäni ei ole hassumpaa!
Ai niin, vinkiksi muille: Tennispalloa EI kannata syödä, siitä saa vatsanväänteitä. Kuvan lelu on nyt entinen. Söin pallon (toisen pallon tajusin sentään vaan silputa lattialle) eikä pelkällä narulla ole kiva leikkiä. Kiitos Minskille lelusta, se oli kiva niin kauan kuin se kesti!