Ponnari siirsi eilen olohuoneen sohvapöydän ikkunan eteen koska keskilattialle piti saada tilaa harjoitella hiirimaton kanssa. Osuin tassullani lattialla olevaan hiirimattoon ehkä seitsemän kertaa, ei vieläkään huima tulos mutta pikku hiljaa tämäkin harjoitus alkaa aukeamaan minulle. uutena juttuna oli kohteen ( etusormen ) seuraaminen. Seuraamisen hoksasin heti ja lopetin vasta kun kuulin tutun niksnaksin. Kun harjoittelu oli loppu niin hyppäsin pöydän päälle tähystämään kadun tapahtumia. Ikkunasta on hyvät näkymät enkä ymmärrä, miksei minulle ole aiemmin järjestetty tähystyspaikkaa olohuoneeseen! Pöydän päällä oli hyvä myös nukkua, tosin olin niin lähellä reunaa että takajalkani meinasi koko ajan luisua reunan yli. Ärsyttävää! Onneksi hoksasin hiukan kääntyä ja sain tuettua takajalkani seinää vasten ja sain tirsatella rauhassa. Kun Parta tuli kotiin yhdentoista jälkeen, lähdimme koko trio iltalenkille puistoon. Naksutinkoulutuksen ansiosta hihnassa kulkeminenkin sujuu paljon entistä rauhallisemmin. Saan niksnaksin aina kun otan katsekontaktin oma-aloitteisesti tai jos reagoin nimeeni katsomalla kutsujaa. Niksnaks kuuluu myös kun kävelen nätisti vetämättä. Herkullista tuo ulkoilu! Puitossa riehuin hetken Ponnarin kanssa. Jahtasin lumipyryjä jotka Ponnari sai aikaan lunta potkimalla. Ponnari on NIIN lapsellinen... Paljon lapsellisempi kuin minä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti