Tiistai oli ja meni. Kävin Ponnarin kanssa Puolalanpuistossa kävelyllä ja kuljin melkein koko ajan mallikkaasti. puistossa oli koiria, leikkiviä lapsia ja pulkkamäessäkin laski muutama pulkallinen muksuja. Kaikista häiriötekijöistä huolimatta otin katsekontaktin aina kun Ponnari sanoi nimeni. Voisiko koiranelämä herkumpaa olla; ulkona puistossa Ponnaria katsellen, niksnaksuja kuunnellen ja nameja syöden. Vetämättä kulkeminen sujuu toisinaan paremmin kuin toisinaan. Eilisellä lenkillä jouduttiin pysähtymään vain 4 kertaa. Liikkeelle pääsen vasta kun olen ottanut askeleen tai pari hihnan toisessa päässä olevan tyypin luo. Vielä minä opin ja näytän miten hihnassa kuljetaan :)
Ai niin, kävin maanantaina Karvakorvissa ostoksilla. Tosin Parta maksoi kun minulla ei ole mitään kätevää paikkaa säilyttää rahaa ( ei ainakaan enää kun korvissakaan ei tarvitse pitää 2 euron kolikkoja painona ). Istuin myös vaa'an päällä ja näytössä luki miehekkäät 41.5 kiloa! Kasvuvauhti on melkoinen!
Selvennykseksi tuohon kolikkokorvaan kerrottakoon että painoja pidetään korvissa jos korvat alkavat mennä vinksin vonksin eikä taitavaa korvien teippaajaa ole lähistöllä.
Sain eilen strutsin ihan hajalle! Jonttu ( Parran työkaveri ) toi minulle strutsin kun olin ihan napero ja kauan se on kestänytkin. Hajoaminen alkoi jo maanantaina, ensin Ponnarin kanssa vetoleikissä irtosi siipi, myöhemmin Parran kanssa strutsin sisältä paljastui tennispallo. Eilen tapahtui lopullinen romahdus kun strutsilta irtosi molemmat jalkaterät ja jalkojen köysien punonta purkautui. Nuoruuden innolla kävin myös 1.5 litran vesipullon kimppuun ja käsittelyn jälkeen pullo näytti melko ruttuiselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti