everything you know
keep inside your soul
tonight I'm gonna be John Wayne..
Näin laulaa Billy Idol ja Parta on nimennyt tuon biisin pentuaikani tunnariksi. Kauan sitten, silloin kun olin vielä vauva, kävelin hämmentävän identtisesti John Waynen kanssa. Ponnari oli hyvä matkimaan kävelytyyliäni ja esittikin usein minua. Nyt pitää keksiä uusi tapa matkia minua, sillä kävelyni on nykyään suorastaan mallikasta!
Reviirini kotona on laajentunut; ennen minut jätettiin keittiöön kun olin yksin, mutta nykyään saan oleskella kaikkialla paitsi makkarissa. Laajennuksen syy oli varmaankin taipumukseni hypätä pöydille ja tähystää kuin laivakoira. Keittiössä on ikkunan edessä parimetrinen työtaso ja tason päältä kelpaa katsella pihan tapahtumia. Kerran hyppäsin pöydälle liian aikaisin ja puuhani paljastui kun Parta lähti töihin ja katsahti ikkunaan päin. No tietysti Parta bongasi minut tähystyspaikaltani!
Muutaman kerran tassunjälkiä on löytynyt myös ruokapöydältä ( typerä kiiltävä pinta kun siihen jää todistusaineistoa ) ja Ponnari yritti pitää minut pois pöydältä laittamalla tuolit syvälle pöydän alle. Ei kai se nyt minua estänyt, kuonossa riittää voimaa siirtää vaikka millaisia esteitä. Nyt kelpaa köllötellä sohvalla päivät pitkät! tarinan opetus on se, että joskus kannattaa jäädä kiinni pöydillä pomppimisesta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti