Torstai oli epätavallinen päivä. Parta meni aamuvuoroon töihin tekemään nälkäisille lounastajille ruokaa ja jäinkin yksin kotiin jo puoli kasilta aamulla. Onneksi kaverini Janetski tuli päivällä viemään minut puistoon, muutoin olisi ollut tosi tylsä ja yksinäinen päivä. Janetski antoi minulle myös ruokaa ja rapsutuksia, mukava tyttö! Käyttäydyin kuin herrasmies enkä hyppinyt Janetskia kumoon tai vetänyt hihnassa. Hyvä minä!
Kun Parta tuli kotiin, lähdimme autoilemaan ja haimme Parran kaverin, Tintsan, meille asentamaan Parran uutta konetta, tieto sellaista. Olin asennuspajan apumiehenä hetken, mutta minut suljettiin pajan ulkopuolelle kun olin käynyt juomassa ja tiputtelin vesinoroja koneen sisälle. Oli aika pikkumaista sulkea minut ulkopuolelle miesten hommista moisen takia.
Onneksi Ponnari tuli kotiin ja toi mukanaan Kaitsun (Kaitsu on oikeasti tyttö mutta lempinimen selittäminen veisi liian monta sanaa) ja lähdinkin tyttöjen kanssa ulos. Saatoimme Kaitsun kotiin, ihan Mannerheiminpuiston naapuriin, ja puistossa olikin melkoinen hulina. Musiikki pauhasi ja luistelevia lapsia oli TOSI paljon. Taaskaan en päässyt leikkiin mukaan mutta onneksi tutustuin muutamaan uuteen koiraan. Ensin tein tuttavuutta kahden valkoisen Länsiylämaanterrierin kanssa, seuraavaksi nuuhkuttelin kahden mustan Kääpiövillakoiran kanssa ja kotiin päin kulkiessa tielle osui vielä kaksi Bassettia. Melkoisesti uusia tuttavuuksia! Kaikki koirat näyttivät kulkevan pareittain ja jäinkin miettimään että missä on minun kaverini? Sellainen joka asuisi meillä, jonka kanssa voisi leikkiä ja taistella sohvan parhaasta paikasta. Asia pitänee ottaa puheeksi.
Kotona asennusprojekti oli lopuillaan ja pääsin vihdoin olohuoneen sohvalle. Huh, sohvaton koira on kuin kala kuivalla maalla: Ei oikein tiedä mitä sitä pitäisi tehdä!
Sellainen torstai tällä viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti