Aa bee cee dee tyypit kävelee,

pitkospuita pitkin melkein mereen.
Keskiviikoksi oli sovittu kävelytreffit Open kanssa, jee! Lähdimme kävelemään merta kohden aika huikaisevan hienoa auringonlaskua katsellen ja kirpakkaa tuulta päin puskien. Aikamme edettyämme kuononi veti metsän suuntaan ja siellä olevalle luontopolulle. Mikäs siinä, tytöille sopi metsäytyminen ja niin sitä mennä rymisteltiin, meitsi joukon nokkamiehenä. Kuljimme mutkittelevaa polkua ylös ja alas ja tupsahdimme Kuusistonlahden lintutornille. Torniin piti tietysti kiivetä ja kipuaminen kyllä kannatti, ihan uskomattomat näkymät! Aurinko oli juuri sukeltamassa mereen ja heinät heiluivat tuulessa. Lintutornilta jatkoimme matkaa ja meilläpä olikin seikkailumieli mukana! Tytöt valitsivat reitin vaikkeivat tienneet minne se johtaa ja hetken päästä kuljimmekin peräkanaa pitkospuilla. Veteen oli tehty polku ja polku kulki keskellä heinikkoa. Siinä sitä kuljettiin kieli keskellä suuta ja yritettiin olla molskahtamatta veteen. Koitin yhdessä kohtaa tehdä uukkarin mutta vastaan tuli Ponnari eikä kapeilla pitkospuilla päässyt ohittamaan. Aika villiä kulkea veden päällä heinikossa :) Kiipesimme pariin matalaan näköalatorniin pitkospuumatkalla ja ihailimme syksyistä maisemaa. Pitkospuut loppuivat peltoon ja päädyimme Open äidin kulmille. Noilla kulmilla tapasin pojan, ehkä ekaluokkalaisen ikäisen. Poika kysyi kohteliaasti saako meitsiä silittää ja Ponnari lateli perusvastauksen: Saa silittää mutta olen hiukan innokas ja voin pussata. Poika vastasi reippaana että juuri sellaisista koirista hän pitääkin :) Tervehdin hyväkäytöksistä poikaa aika maltillisesti ja suurehko kokoni teki kaveriin vaikutuksen. Toivottavasti törmäämme tuohon reippaaseen nuorukaiseen vielä uudestaan. Emme piipahteen Open äidille juomaan vaan Ope johdatti meidät oikopolkua takaisin kotikaupunkiimme. Oikopolkua mentiin siksi että Open piti ehtiä hakemaan miestään asemalta ja normaaleja polkuja pitkin aika ei olisi enää riittänyt. Me ollaan sellainen kuhkariporukka että aika vaan humpsahtaa johonkin aina.. Kaikin puolin siis hyvät kävelytreffit. Puolitoistatuntinen hujahti kuin siivillä, kiitos taas paikallisoppaalle seurasta ja uusista oikopoluista :)
Ensi kerralla pitää napata kamera mukaan!