Johan nyt on markkinat, eikö tämä nimittely lopu koskaan? Maanantaina Ponnari keksi että olen ilmetty Niko - Lentäjän poika! Onhan meissä jotain samaa: minulla on isot tassut, Nikon sorkat eli koparat ovat leveät. Molemmat olemme poikia, hymyilemme kauniisti ja olemme rakastettavia. Voinhan minä pari viikkoa totella tuotakin nimeä, jäkälää en kuitenkaan rupea syömään, pitäydyn kuivamuonassa, luissa ja satunnaisissa herkuissa! Ruuasta tulikin mieleen että minä poika aloitankin aikuisten ruuan syömisen heti kun pentunappulat loppuvat! Nih! Ihan turha kenenkään tulla enää sanomaan minua pennuksi tai vauvaksi. Paitsi silloin kun kiipeän syliin.Maanantaina Parran sisko Minski kävi kylässä. Käyttäydyin melko mallikkaasti, pari kertaa pussasin koko Minskin naaman märäksi ja kiipesin syliin. Herrasmies on aina herrasmies :)
Illalla olikin taas koulua, harjoittelimme ensin toisen ryhmän kanssa ulkona ohituksia ja seuraamista. Ulkoharjoitus meni ihan metsään, unohdin kääntää kuulon päälle ja Ponnari sai puhella ilman kuulijaa. Onneksi se ei ole Ponnarille uutta, olen oppinut tuon tempun Parralta. Joskus Ponnari vaan puhuu NIIN paljon :)
Sisällä harjoittelimme viime kerroista tuttuja käskyjä, istuminen tuotti jotenkin kamalasti vaikeuksia minulle eilen. Yleensä istuminen sujuu hyvin, eilen tarjosin istumisen sijaan poikkeuksetta maassa makaamista. Muutenkin kuuloni on ollut pois päältä jo pari päivää, ettei vaan tulevalla keväällä olisi osuutta asiaan?
Koulun jälkeen katselin soffalla retkottaen Parran ja Ponnarin kanssa hetken televisiota mutta sitten uni voitti.
Zzzzzzz KROOH zzzzzz
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti