Untamo Unikamelin Laventelilulla

Pauketta ja murinaa

2012-01-02T13:49:00.004+01:00

Uudenvuodenaattona kävimme kylässä Janetskin luona. Janetskilla on synttärit vuoden viimeisenä päivänä ja kävimme viemässä pari lahjaa sankarille. Ponnarin ja Janetskin juodessa kahvia saimme hiukan herkkuja ja paljon rapsutuksia, ihan parhautta.
Raketit alkoivat paukkua joskus kuuden aikoihin ja ensimmäiset pamaukset saivat meidät hiukan hämmennyksiin ja kipittämään parvekkeelta sisälle aika vauhtia. Illan mittaan paukkeeseen alkoi jo tottua mutta ulkona ollessa kun meitsi oli juuri koipi ylhäällä pissimässä ja yhtäkkiä parin metrin päässä joku sytytti liudan papatteja, ampaisi meitsi liikkeelle salamana. Angus tykkäsi paukkeesta vielä vähemmän kuin meitsi ja linnoittauduimmekin sohvalle Ponnarin kanssa ja laitoimme sälekaihtimet kiinni.
Yöllä ulkona sattui outo juttu. Olimme joskus yhden aikaa yöllä Ponnarin kanssa ulkona ja täälläpäin maailmaa ovat silloin jo katulamput sammuneet. Kuljimme kävelytiellä ihan rauhassa kunnes ihan synkronoidusti Anguksen kanssa nostimme niskakarvamme pystyyn ja aloimme murista. Ponnari oli hetken ihmeissään kunnes huomasi pusikosta tielle tulleen miekkosen. Mies oli pukeutunut pelkkään mustaan ja päässäkin oli huppu joten miehen näkyvyys ei ollut järin suuri. Jatkoimme Anguksen kanssa murinaa, seisoimme etujalat leveässä haarassa, kaikki karvamme olivat ihan pörhöllään ja tuijotimme puskista ilmestynyttä miestä. Aika nopeasti miekkonen katosi sinne puskan uumeniin takaisin. Ponnari jäi pohtimaan että mikähän hiippailija sekin mahtoi olla miehiään kun sai meidät molemmat ihan puolustuskannalle. Ainakin tuli todistetuksi että kyllä me jätkät omiamme puolustetaan.
Täällä on viikonloppuna pohdittu hämmentävän erilaisia arvioita meitsin kyynäristä. Meikäähän on kuvattu useampaan kertaan kun liikkumisen kanssa on ollut ongelmia ja luustosta ei ole selitystä löytynyt. Kyynärätkin on kuvattu 4 kertaa ja kuvia on tulkinnut 2 eri lekuria. Toinen lääkäreistä on erikoistunut ortopediaan eli luulisi että luusto ja kuvien tulkitseminen on lekurilla hallussa. Toinen lekureista sanoi, ettei ole ikinä nähnyt näin hyviä kyynäriä bullmastiffilla ja toinen oli sitä mieltä, että kyynäräni ovat loistavat. Molempien mielipide oli että kyseessä on selkeästi 0/0 kyynärät. Perjantaina kuitenkin KoiraNetiin ilmestyi Kennelliiton lausuma kyynäristäni ja Ponnari oli pudota tuolilta kun Satu soitti ja kertoi mikä oli Kennelliiton tuomio. Kennelliitossa ovat siis sitä mieltä että kyynäräni ovat 3/2 eli suomeksi melkoisen sekundat.
Ota tuosta nyt sitten selvää. Pitänee hiukan selvitellä asiaa että onko luustossa sittenkin jotain vialla ja pitääkö sille asialle tehdä jotain vai onko Kennelliitossa ollut arpajaiset kun lausuntoja on annettu. Melko villiä.

Joulun tontut

2011-12-30T14:51:00.004+01:00

Joulukin sitten tuli ja meni. Maa oli musta eikä ollut tietoakaan laulujen valkeasta joulusta. No, onneksi Joulupukki pääsee liikkumaan vaikka maa on lumeton ja herkut paistuvat uunissa mainiosti ilman paukkuvaa pakkasta. Olimme jouluaaton Nakkilassa, meitsi, Angus, Parta, Ponnari, Minski ja tietysti Nakkilan isäntäväki. Nynnelinkin piti tulla jouluilemaan Nakkilaan mutta ilkeä vatsaflunssa lannisti Nynnelin potilaaksi. Aloitimme aaton perinteisesti puurolla ja Angus oli riisipuurosta ihan innoissaan. Kyllä meitsikin puuroa maistoi mutta enemmän odotin kyllä kinkkua. Puuron jälkeen Ponnari paketoi hiukan lahjoja ja Parta turisi perheensä kanssa. Kävimme muutaman kerran tarkastamassa että Ponnarilla oli kaikki kunnossa pakkaamossaan mutta saimme häädön aika äkkiä kuolattuamme paperille ja revittyämme lahjanarua :)
Olimme Anguksen kanssa olleet ilmeisen kilttejä sillä saimme ihan hurjasti lahjoja. Herkkuja tuli vaikka kuinka montaa sorttia, Minskiltä saimme uudet hihnat ja Nynneliltä sellaiset valolätkät jotka saattavat jopa kestää. Meitsi oli ihan Joulumuorin apurina, tosin en jaellut lahjoja mutta muuten yritin kovasti osallistua. Päivä hurahti tosi nopsaan ja illalla kotona uni maistui.

Hyvää Joulua kaikille!

2011-12-23T11:27:00.000+01:00

Pikakelattu viikonloppu

2011-12-19T12:58:00.004+01:00

Viikonloppu hujahti yhdessä vilauksessa, kuului vaan swosh! Lauantaina auttelimme Ponnaria paketoimaan Joulupuu-keräyksen paketteja, tosin apu rajoittui lähinnä siihen että pakkauspaperi tuli hiukan kuolaiseksi ja lahjanaru samoin. Ponnari yritti valjastaa meitä avuksi lattioiden pesussa ja ehdotteli jos minkälaista moppia tassuihin kiinnitettäväksi mutta auttamisellekin on vedettävä jotkut rajat. Eihän sitä nyt kaikkeen veny. Auttamisen sijaan heittelimme leluja imurin tielle ja pyörimme Ponnarin jaloissa.
Angus ja Ponnari lähtivät kävellen Partaa vastaan meitsin jäädessä kotiin lepäilemään. Ei ole vieläkään jalat siinä kunnossa että saisin lenkkeillä pitkästi tai juosta vapaana. Anguskin oli ollut jotenkin nihkeä kävelemään reippaasti, johtui varmaan märästä maasta. Angus kun ei oikein tykkää siitä että tassut kastuu.
Sunnuntaina meitsi oli Ponnarin kanssa nuuhkuttelulenkillä ja tapasin siinä samalla naapuritalon pennun Pimun. Pimu oli kasvanut vaikka kuinka paljon viime näkemästä, sellaisia ne pennut on. Käppäilimme Pimun kanssa yhtä matkaa enkä olisi ollenkaan halunnut lähteä eri suuntaan tuollaisen pienen tytön kanssa mutta Ponnari päätti toisin. Epistä sanon minä!
Angus, Parta ja Ponnari lähtivät kaikki yhtä matkaa ja meitsi jäi viettämään sunnuntaita ihan yksikseen sohvalle. Karu kohtalo :) Parta meni töihin ja Ponnari & Angus ajaa huristivat Kakskertaan leikkitreffeille Fergien kanssa. Angus ja Fergie viilettivät tuttuun tapaansa pitkin aitausta kuin tuulispäät, paitsi silloin kun joivat kuravettä tai järsivät keppejä. Pariskunta oli leikkitreffiensä päätteeksi melkoisen rapaisessa kunnossa mutta sen on niin väliä, pääasia että oli kivaa :) Molemmat blondit ovat kohtuullisen vauhdikkaita ja siinä saivatkin Tanja ja Ponnari olla varuillaan etteivät jääneet seisoskelemaan kaverusten reitin varrelle. Kummallakaan kun ei ole tuo väistäminen ihan täysin hallussa. Pari kertaa kuuluikin melkoin KLOPS kun blondi törmäsi blondiin.. Jotain kuvia Ponnari yritti treffeistä näpsiä mutta vesisade ja kovin eläväiset mallit tekivät hommasta mahdottoman. Tässä kuitenkin yksi räpsäisy:

Pulmapullot

2011-12-15T13:33:00.000+01:00

Pönttöpääpartio kävi eilen hiukan haistelemassa kaupunkilaistyttöjen viestejä. Pitkästä aikaa oli kiva käppäillä kylillä, tai siis Aurajoen rannassahan me oltiin mutta kuitenkin.
Olimme siis Ponnarin kanssa hakemassa Partaa töistä ja siinä sivussa haistelimme kaupungin tuulia.
On sillä vaan suuri vaikutus tuohon etenemiseen sillä, onko paikka tuttuakin tutumpi vai harvinaisempaa herkkua. Anguksella oli meno päällä niin että Parta sai hillitä vauhtia pariinkin kertaa ja meitsikin otti normaalia ripeämpiä askeleita.
Ponnari askarteli meille molemmille eilen pienet pulmapullot ajankuluksi että saisimme muutakin funtsittavaa kuin ne lähiseudun tytöt. Vaivaton lelu syntyi niin että ½ litraan pulloon laitettiin sisälle nameja ja pullot annettiin meille. Meitsi otti oman pullonsa, kaatoi sen lattialle ja nappasi pullon pohjasta kiinni niin että namit kaatuivat lattialle. Sitten meninkin auttamaan Masa Pallopäätä joka oli vienyt pullon sänkyynsä ja purrut pullon ihan littanaksi. Pallopään pullosta oli paljon pidemmäksi aikaa viihdykettä kun teimme siitä vetolelun. Halvat ovat tällaisten hölmöläisten huvit :)

Niilo Nuuhku ja Masa Menijä

2011-12-14T12:20:00.008+01:00

Tässä kun on kerrottu meitsin ja Anguksen eroa- vaisuuk- sista niin jatketaan samalla tiellä. Jos ulkoilemme yhdessä, on meno varsin epätasapainoista. Masa Pallopää on aina menossa joustavin askelin eteenpäin turhia nuuskimatta tai kuhkaamatta. Meitsi taas kulkisi mieluusti nenä kiinni maassa ja etenisi noin metrin sekunnissa. On välillä hauskan näköistä kun meitsi nuuskii maata niin kaukana taluttajan takana kuin hihna antaa myöden ja Masa on niin paljon taluttajan edessä kuin hihnasta löytyy mittaa. Siinä välissä on sitten se taluttaja kädet levällään. Onneksi olemme yleensä samalla puolella kävelytietä että muutkin mahtuvat kulkemaan :)
Yksi eroa- vaisuuk- sista on karsiutunut pois, nimittäin ruuan kanssa kronke- loiminen. Meitsi on ollut ihan ahmatti viime viikkoihin saakka, Angus taas syö jos syö tai jos ruuassa on sopivat mausteet. Nyt meitsi on alkanut olemaan hiukan nirsoilija ja ennen hyvin uponneet nappulat eivät enää maistu vaan mausteita pitää saada. Pitänee Ponnarin taas kaivaa vihannessoseet ja rehurekan herkut esiin, jos niillä päästäisiin syömisessä normaalimpaan tilaan. Angushan söi aikanaan lihaa ja vihanneksia mutta koska minä söin nappulaa, lopetti Anguskin tuoreen ruuan syömisen ja suostui syömään vaan meitsin kanssa samaa sapuskaa mausteilla ryyditettynä. Mausteiksi kelpaa valkosipuli, pieni loraus sweet chiliä, aloe vera ja kookosöljy. Ja muutaman lihapulla tai nakki :) Meitsin ruokahaluttomuus liittynee ikään, Untokin alkoi kuulemma vaatia mausteita ja muita lisukkeita nappuloihinsa meitsin ikäisenä. Ehkä se vaan on niin, että nappuloiden osalta olen sitä mieltä että been there, done that, seen the movie and got the t-shirt.

Ikävä

2011-12-13T00:09:00.001+01:00

Niin se aika menee. Maailman kamalin Lucian päivä, musta maanantai, oli tasan vuosi sitten. Maailman Parasta Ukkelia on ihan hillitön ikävä.

Viikonlopun luistelut

2011-12-12T10:43:00.003+01:00

Voi pojat että on ollut ulkona liukasta! Kun vuorotellen sataa räntää, lunta tai vettä ja öisin lämpötila menee pakkaselle niin luistinrata, jota kävelytieksikin kutsutaan, on valmis. Parta ja Ponnari ovat saaneet kävellä kieli keskellä suuta, etteivät kaatua mätkähtäisi maahan ja meillä nelivedoillakin on ollut hiukan vaikeuksia kulkemisen kanssa. Meiltä lähtevä mäki on ihan peilijäässä ja siinä on liukastunut kyljelleen niin meitsi kuin Anguskin, varsinaiset Bambit jäätiköllä : ) Ilman suurempia vahinkoja on kuitenkin viikonlopusta selvitty, olemme jättäneet kirkkaaseen jäähän Anguksen kanssa komeita kynnenjälkiä. Ihan kuin joku suurempikin peto olisi meidän kulmilla kulkenut..
Ai niin, Ponnari on unohtanut kertoa Anguksen salatusta taidosta. Tyyppi osaa ottaa aika hienosti ilmaan heitetyt namit. Meitsillä ei tuota taitoa ole. Jos minulle jotain heitetään, niin joko se tippuu suoraan meitsin päähän tai sitten väistän päällä ihan suosiolla. Angus taas nappaa herkun melkoisen moiskahduksen saattelemana aika hyvin kitusiinsa. Näpsäkkä sälli. Angus on myös tosi hyvä selvittämään jalkoihin sotkeutuneen hihnan niin että hihna kulkee sieltä mistä pitääkin. Joskus meitsinkin hihna on Anguksen jaloissa mutta kaveri vaan nostelee pitkiä koipiaan ja selviytyy pois ansoista. Meitsiä taas ei kiinnosta vaikka hihna olisi mahan alla ja tulisi jalan takaa ulos, ihan sama. Ainoa, mistä hermostun, on se jos haistelen jotain ja hihna lörpöttää naamani edessä. Siitä tilanteesta hankkiudun eroon nopeasti, muutoin meitsille on yksi hailee missä se hihna on.
Onhan meissä eroja vaikka meidät on veistetty samasta pölhöpuusta monessa asiassa.
Sunnuntaina Parrallakin oli vapaa ja pitkästä aikaa meillä oli koko lauma koolla sunnuntaina. Otettiin rentoilun kannalta koko päivä, ulkonakaan ei viihtynyt kovin pitkiä lenkkejä kun aina vaan taivaalta tuli jotain märkää niskaan ja tassujen alla lipsui jäinen maa. Parta paistoi perinteisen harjoituskinkun ja sitäkin piti vahtia kielet pitkinä. Saimme siipaleet maistiaisiksi ja voi nam että oli hyvää. Harmi, että kinkku on niin suolaista, ettei sitä voi syödä mahaansa täyteen…

Ope kävi kylässä

2011-12-10T18:28:00.003+01:00

Keskiviikkona meitsin kummitustäti eli Ope kävi kylässä. Ope sai melkoisen riehakkaan vastaanoton, toisin kuin vartti aiemmin kotiutunut Ponnari. Ponnarin tullessa kotiin makasimme molemmat kerällä sohvalla emmekä jaksaneet nousta ylös tervehtimään vaan tamppasimme hännillämme sohvaa merkiksi siitä, että kotiutuja on kyllä huomattu.. Ope toi meille molemmille omat joulukalenterit joiden luukuista löytyy pikkuisia puruluita. Ihan huippua, varsinkin kun saimme avata kerralla 7 luukkua ja rouskuttaa niistä löytyneet luut menemään. Slurps! Meitsi sai synttärilahjaksi jotain kuivattua poron osaa, Open mielestä poro sopii jouluun kuin nakki meitsin suuhun. Herkuttelimme siis kalenteriherkkujen lisäksi porolla. Yhtä juhlaa aina kun kummitäti käy kylässä. Minskihän on Anguksen kummitustäti ja täytyy sanoa että molemmat kummit hallitsevat herkkujen tarjoilun esimerkillisesti. Maukkaita kummituksia meillä :)
Opelle piti tiettykin esittää kaikki mahdolliset temput ja kuulemma osan olisimme voineet jättää näyttämättäkin. Hmm, mitkähän jutut yleisöämme eivät miellyttäneet..
Open lähdettyä ajaa huristelemaan kotiinsa otimme Anguksen kanssa hyvät paikat sohvalta ja hetken päästä olohuoneen täytti miehekäs kuorsaus. Se ottaa kuulkaa voimille tuollainen viihdytys. Koittakaa vaikka itse reilun tunnin ajan pyöriä, hyöriä, juosta ja temmeltää. Kyllä se vie mehut!

Masa Pallopään viikonloppuretki

2011-12-09T14:54:00.008+01:00

Meitsin nauttiessa Minskin hoivasta Herra Rausku matkaili Ponnarin ja Janetskin kanssa Helsinkiin. Ponnari ja Rausku kävivät ensin Janetskilassa lauantaina aamukaffella ja siitä trio sitten lähti huristamaan kohti Helsinkiä ja Kongressihotelli Rantapuistoa. Rantapuistoa suositteli Kerttusen, Hattarapään ja Minean huoltojoukkojen kapteeni Tanja ja hyvä että Ponnari uskoi suositusta. Hotelli oli syrjässä kyliltä ja ympärillä oli hyvät ulkoilumaastot ja paljon parkkipaikkoja. Hotellissa piti majaa muutama muukin koira, ainakin Ponnari ja Rausku olivat aamulenkille lähtiessään törmänneet käytävässä neljään vapaana juoksentelevaan akitaan…
Herra Rausku oli oma hölmö itsensä ja yritti pölliä Janetskilta unisukat jalasta, varasti vessapaperirullan ainakin pariin otteeseen ja valloitti Ponnarin sängyn niin, ettei Ponnari saanut nukuttua. Ponnari oli pari kertaa ajanut Rauskun pois sängystään sillä seurauksella, että Masa Pallopää meni ja herätti Janetskin. Ponnari laskeskeli että on fiksumpaa antaa edes Janetskin ja Masan nukkua rauhassa : )
Sunnuntaina trio lähti aamiaisen jälkeen messukeskuksessa pidettävään Voittaja 2011 näyttelyyn. Masa oli ihmeen rauhallisesti, häkkiin päästyään kaveri laittoi päänsä pehmokoiran päälle ja alkoi vedellä sikeitä. Viivi the huippuhändleri testasi miten Herra Rausku asioihin suhtautuu ja hyvinhän tuolla parivaljakolla homma toimi.
Angus ei oikein ollut tuomarin mieleen ja laatuarvosteluksi tuli Erittäin Hyvä. Rauskun osalta näyttely oli siis siinä. Janetski oli luvannut katsella aktivointileluja kaverilleen joten Ponnari ja Janetski kiertilivät hiukan myyntikojuja ennen kamojen pakkaamista ja kotimatkalle lähtöä. Kotimatkalla tehtiin pari mutkaa, ensimmäinen hotellin kautta koska Janetskin kaulahuivi oli jäänyt sinne ja toinen Sadun kautta. Sadun luona hoidettiin hiukan Joulupukin asioista ja Angus kävi näyttäytymässä kodissaan. Ponnari oli luvannut ennen reissuun lähtöä Angukselle juustohampurilaisen mikäli tyyppi käyttäytyy fiksusti ja Angushan käyttäytyi oikeinkin mallikelpoisesti. Paluumatkalla kaveri sai hampparinsa ja hotkaisikin sen melkoisella vauhdilla kitusiinsa. Taisi olla nälkä kun ei suostunut reissullansa syömään vaan jätkä piti 2 vuorokauden paaston. Ihme tyyppi :)

Herra Rausku tuomarin kopeloitavana. Kuvan on ottanut Johanna Kuru.

Kuonokopatettu kettu

2011-12-08T09:58:00.003+01:00

Perjantaina Ponnari oli ihan pyörremyrsky.
Kotiin tullessaan Ponnari nappasi ensin meitsin ulkoilemaan ja kun minä olin ulkoiluni ulkoillut, lähti Ponnari Herra Rauskun kanssa ulos. Ulkoilun jälkeen ahmaisin kuppiin ilmestyneen ruuan kitusiini ja sitten lähdinkin Ponnarin kanssa ajelulle. Ajoimme hakemaan Partaa töistä ja sitten hurautimme Minskilään. Parta ja Ponnari istuivat hetken juoruilemassa Minskin kanssa ja meitsi kävi heti lelukorin kimppuun. Korin paholainen vaan oli juurikin sen verran pieni, että korin kahva sujahti pääni taakse ja kori jäi riippumaan päähäni kuin kuonokoppa. Murr! Ponnari oli ihan varma että hajottaisin mokoman kiusankappaleen ihan paloiksi mutta ei, en alennu moiseen juttuun :)
Meitsi jäi Minskilään viikonlopuksi hoitoon ja sainkin ihan yksin nauttia kaikista herkuista, rapsutuksista ja koivuhaloista. Niin, Minskillä on kakluuni ja sitä varten on tietysti oltava puita. Ajattelin että jopas on kivaa kun sisälle on tuotu risuja meitsin leikkejä varten! Otin siis itselleni halon mutta kiltisti päästin sen suustani kun Minski käski. Koska enhän minä mikään kuriton kaveri ole ollenkaan.. Ekan yön nukuin varmuudeksi ulko-ovea vahtien, toiseksi yöksi maltoin jo siirtyä sohvalle. Minski heräsi aamulla varovaiseen kripinään kun kävin hiukan rappusilla haistelemassa, joskos Minski olisi jo hereillä tai että saisikohan sitä luikahtaa sänkyyn hiukan halittavaksi. Sain kutsun yläkertaan ja sitten olikin hyvä nukahtaa uudestaan Minskin viereen, kuka sitä nyt sunnuntaina vielä kukonlaulun aikaan nousee?
Sain Minskiltä kehujakin, hyvä meitsi!
Jouduimme ihan hirveän kaatosateen armoille ulkoillessamme ja valuimme vettä kuin uitetut rotat. Meitsi komennettiin odottamaan nätisti sillä aikaa kun Minski haki pyyhettä yläkerrasta ja niinhän minä sitten tein. Hötkyilemättä vartoilin että kuivauspalvelu toimii. Yleensä annan molemmat etutassut vuorotellen kuivattaviksi ja sen jälkeen ojentelen istuessani vielä takajalatkin. Lopuksi nousen ylös että myös maha saadaan kuivaksi, päälipuolta turkista unohtamatta. Olen siis aika helppo, niin pestä kuin kuivatakin :)
Sunnuntaina joskus alkuillasta ovelta kuuluin ihmeellistä tuhinaa ja koputusta ja innostuksestani johtuen Minski taisi arvata keitä oven takana on. Siellä oli reissussa olleet Angus ja Ponnari. Jälleennäkeminen oli melkoisen riehakas, pyöriä kiepuimme Anguksen kanssa kuin seonneet hyrrät. Onhan se pitkä aika olla erossa, kokonainen viikonloppu.
Ponnarin mielestä ihan huippua on se, että Minski onnistui nappaamaan kuvan välikohtauksestani lelukorin kanssa. Viikonlopun aikana kuonokopatin itseni useasti enkä millään vaan ottanut opikseni. Vähemmän siistiä siis meitsin mielestä että tästä jäi kuvallinen todiste.

Se on jo joulukuu

2011-12-07T11:07:00.002+01:00

Niin, se on jo joulukuu ja näillekin kulmille on satanut jo ensilumi. Lunta ei tullut paljoa mutta sen verran, että kaksi pölhöä bullmastiffia meni ihan sekaisin nähdessään valkoisen maan. Meitsi riehaantui ensin ja pyöri pylly maassa ympyrää. Angus aloitti samanlaisen hyrräyksen ja siinä Ponnari sitten katseli kahta pölhöä hymy huulillaan. Tämä siis tapahtui maanantaina mutta parempi pakittaa pari päivää ja kertoa kuulumiset aiemmilta päiviltä.
Meitsillä on ollut ongelmia akillesjänteen kanssa ja koska riehumista on pitänyt välttää, olen joutunut suljetuksi makkariin aina niiksi ajoiksi kun Parta tai Ponnari eivät ole kotona. Elämä makkarissa käy toisinaan tylsäksi mutta onneksi nokkela poika keksii tapoja viihdyttää itseään. Kyytiä on saanut monen monta tyynyliinaa, Ponnarin tyynystä haukkasin palasen, Parran kirjankannet menivät ihan päreiksi ja yöpöydät ovat saaneet myös oman osansa turhautumisestani. Vahingoista viisastuneen parta ja Ponnari ovat koittaneet nostaa kaiken kiinnostavan pois ulottuviltani mutta jotenkin ihmeellisesti onnistun joka päivä nakertamaan jotain minulle kuulumatonta. Ponnari keksi fiksun idean ja jätti meitsille puruluun syötäväksi mutta sekään ei oikein ollut toimiva ratkaisu. Ilman valvovia silmiä söin luun tietysti sängyssä ja Ponnarin mennessä nukkumaan koko lakana oli täynnä pieniä puruluun hitusia jotka olivat kuivuneet lakanaan tiukasti kiinni.
Angus taas on edelleen ihastunut sukkiin ja jos silmä välttää hetkeksikään ja tyyppi pääsee kylpyhuoneeseen, niin siellähän se Angusti tonkii pyykkikorista sukkia ja salakuljettaa ne poskissaan sohvalle. Vessapaperirullat ovat toinen Anguksen intohimo, niitä pitää käydä pöllimässä aina kun tarjoutuu tilaisuus. Aamuisin Ponnari kuhkaa juttujaan ja jättää pikkuvessan oven usein auki lähtiessään sieltä ja silloin on Anguksen hupihetki. Työhuoneen oven kanssa käy samoin ja sieltä Herra Rausku pöllii Parran sukat sillä välin kun Ponnari hakee kaapista vaatteita. Ei käy aamut tylsiksi ei : )

Tekstin raakile joka löytyi luonnoksista

2011-11-27T00:59:00.004+01:00

Marraskuu on melkein ohi eikä kirjuri ole saanut blogiin kuin 2 päivitystä. Kuulemma kun ensin töissä istuu 8-12 tuntia koneen ääressä ja siihen lisäksi yrittää joka päivä edes hetken päivittää bullmastiffien terveys-, tuonti-, jalostus- ja muita taulukoita niin ei kauheasti enää nappaa viettää enempää aikaa näppäimistöä käytellen. Onneksi taulukoiden tiedot alkaa olla kasassa, joskos tämäkin blogi taas hiukan aktivoituisi tästä :)
Päivitykset on tehty ainakin tältä erää, nyt Ponnari lupasi päivittää kuulumisia tänne ainakin marraskuuta tiuhempaan :)

Masa Pöllijä

2011-11-10T13:29:00.003+01:00

Keskiviikkona Masa Pallopää oli ehtiväisellä tuulella ja muutenkin vireessä. Ensin kaveri pölli työhuoneesta Parran siksi päiväksi jalkoihin tarkoitetut sukat mutta Ponnari bongasi sukat rosmon suusta ja palautti sukat sinne missä ne olivat olleetkin. Seuraavaksi mestarivaras seurasi Ponnaria kylppäriin ja ihan muina miehinä kaveri pölli kaappiin menevien pinosta sukkaparin ja lähti saaliinsa kanssa eteiseen. Ponnari havahtui kesken hampaiden pesun siihen että taistelimme sukista eteisessä ja törmäsimme liukuoviin. Saalis otettiin meiltä pois ja sukat siirtyivät pyykkiin. Angus ehti vielä jossain käänteessä pölliä yhdet puhtaat sukat mutta ajankohta jäi ihan totaaliseksi mysteeriksi kaikille paitsi Masa Pöllijälle. Lähdimme Ponnarin kanssa ulos ja sisään tullessamme eteisessä meitä odotti kasa valkoista silppua, taljana makaava Angus joka esitti nukkuvaa ja pikku tihulaisen kuonon vieressä puolikas rulla vessapaprua. Angus katseli ihan viattomana ympärilleen kun Ponnari kummasteli sotkua, sen aiheuttajaa ja ihan väärässä paikassa olevaa paperirullaa. Angus on sellainen patterijänis aina välillä että huh huh! Onneksi meitsi ei ikinä tee kepposia tai syö mitään sellaista mikä ei minulle kuulu :)
* Kunhan tässä kiillottelen sädekehääni* T:Lemmy

Kettuilua

2011-11-09T14:29:00.002+01:00

Tiistaina meitsi joutui suihkuun kun olin kuulemma taas ihan klottanen. Anguksen kuola likastaa turkin tosi nopsaan, muutakaan syytä ei voi olla siihen että meitsiä pitää pestä tosi paljon useammin kuin Masa Pallopäätä. Ponnari on edelleen sitä mieltä että meitsi on maailman helpoin pestävä. Kun suihku laitetaan päälle, meitsi kävelee itse suihkun alle ja sitten seison nätisti paikoillani koko pesun ja huuhtelun ajan. Eipä se kai paljon helpommaksi voi enää mennä :) Vielä kun olisi joku sellainen turbokuivatushärveli niin jo olisivat asiat pesuhommissa mallillaan.
Tiistaina sain elämyspointsin ulkona illalla. Olin Ponnarin kanssa ulkona ja Ponnari ihmetteli miksi häntäni sojotti suoraan taivasta kohden, korvani olivat kuin pystykorvalla ja toinen etujalkani oli ylhäällä. Ponnari tähyili ympärilleen eikä huomannut mitään, mutta minäpäs olinkin huomannut vieraan tyypin ja vielä ihan muutaman metrin päässä. Ampaisin kuin raketti liikkeelle ja silloin Ponnarikin huomasi muutaman metrin päähän jähmettyneen ketun. Kettu ampaisi melkoista vauhtia pakoon ja meitsillä oli kova yritys lähteä perään.. Eka kettubongaus tuolla meidän omilla kulmilla, Angus ja Minskihän bongailivat kettua harva se päivä Anguksen ollessa Minskilässä hoidossa.

Kyläsillä

2011-10-31T13:23:00.003+01:00

Viikonloppu hujahti taas ihan salamannopeasti ohi, kuului vaan wiuh!
Lauantaina Ponnari toi meille kauppahallista tuliaisiksi luita ja Angus viettikin seuraavan yön oksennellen. Yöks! Meitsiä ei ole ennenkään luut paljoa hetkauttaneet suuntaan tai toiseen mutta Anguksen sisukalut taitavat olla hiukan herkemmät. Täytyy seuraavalla kerralla auttaa Angusta ja syödä puolet luusta, joskos sitten ei tulisi tuollaista reaktiota. Luiden kanssa ollaan aika alkutaipaleella ja ilmeisesti Ponnari teki virhearvion luun koon suhteen. Tietääpähän ensi kerralla sitten. Luiden syönti sujui ihmeen rauhallisesti, makasimme jopa samassa sängyssä kumpainenkin omaa luutamme järsien ja ihan ilman mitään ärinää tai pörinää. En edes yrittänyt pölliä Anguksen luuta niin kuin yleensä, en oikein tajua mikä käytöskasvattajan taikasauva minuun on iskenyt tapoja :)
Sunnuntaina Parta, Ponnari ja Angus kävivät Minskilässä juomassa synttärikaffeet ja meitsi jäi kotimieheksi. En päässyt mukaan koska a) Angus on Minskin lellivauva ja b) voi olla että innostuksissamme olisimme antaneet piut paut kaikille komennoille olla riehumatta. Meitsi siis veteli sikeitä kun muut herkuttelivat piirakalla ja muffinsseilla. Onneksi meitsillä oli pieni naudan potkaluun pala, pidin ihan omat herkkukestit :)

Herra sokeritassu

2011-10-28T14:19:00.003+02:00

Angus on kyllä sellainen sokeritassu että välillä on naurussa pitelemistä. Nyt kun on aamuisin ollut aika märkää, niin on kuulkaas aika amerikantemppu saada Angus tekemän asiansa ulos. Herra sokeritassu kun ei millään halua kävellä märällä nurmikolla vaan herra tepastelee mahdollisimman keskellä kävelytietä. Yhtenäkin aamuna Angus seurasi kiltisti kyllä Ponnaria aamulenkillä mutta asioiden teosta ei puhettakaan. Onneksi kaverilla on hyvä pidätyskyky :)
Yhteiselo on sujunut hämmästyttävän kitkattomasti ja olemme jopa uskoneet kun meitä on kielletty leikkimästä. Välillä tietysti on pakko uhmata kieltoja ja pistää ranttaliksi mutta siinä käy salaman niin, että toinen meistä joutuu jäähylle. Ne ajat kun olemme Anguksen kanssa kaksin kotona, vietämme eri huoneissa. Meitsi on makkarissa koska Angus ei osaa ovia mutta minäpäs osaan. Porttia ei kuulemma kannattanut virittää kun senhän minä rusikoin jo pentuna pois paikoiltaan. Muutama viikko tässä on vielä kärvisteltävä rauhallisesti, toivottavasti tämän kortisonin ja lepokuurin jälkeen meitsi olisi taas kunnossa ja vapaa hiukan telmimään.
Ponnari ilmoitti meitsin ja Anguksen muuten joulukuun Voittajaan. Toivottavasti jalka on kunnossa ja joku haluaisi esittää meidät tuolla, Ponnari kun ei edelleenkään halua kehään mennä. Paitsi jos on ihan pakko. Pitäisiköhän sitä alkaa hiukan harjoittelemaan sitä esiintymistä jo vähitellen?

Onnea maailman paras danny eli Minski!

2011-10-27T14:44:00.002+02:00

Lääkäreitä ja kakkua

2011-10-26T13:07:00.007+02:00

Eilen meillä siis juhlittiin synttäreitä. Kun Ponnari tuli töistä niin samalla oven avauksella meille tuli Minski ja Nakkilan Emäntä. Vieraat saivat aikaan melkoisen pyörimisen eteisessä, tosin alkuhulluttelusta vastasi yksistään Masa Pallopää, meitsi kun oli makuuhuoneessa lukkojen takana. Pääsinhän minäkin valtakunnastani pois ja tervehtimään juhlijoita. Ponnari nappasi meitsin samoin tein ulos ja Herra Rausku jäi viihdyttämään vieraita. Syy eristyksissä oloon jo nopeaan ulosvientiin on maanantaina toiseen takajalkaan isketty kortisonipiikki. Juu-u, niin siinä kävi kuin lekuri ennustikin eli kun toinen jalka paranee, niin toinen tulehtuu. Kierrettä tästä ei kuulemma pitäisi tulla vaan kun molemmista jaloista on tulehdus hoidettu niin tästä vaivasta päästään toivottavasti eroon. Neljä viikkoa pitäisi taas olla rauhallisesti ja käydä ulkona vaan tekemässä asiat. Ihan tylsää! Meitsi on yöt makkarissa ja Angus muualla, samoin kun jäämme kahdestaan kotiin niin olemme eri huoneissa. Saas katsoa miten tämä järjestely toimii vai pitääkö hoitopoika Anguksen taas pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja lähteä evakkoon.
Mutta takaisin mukavimpiin juttuihin eli synttärijuhliin. Nakkilan emäntä oli leiponut ihmisille suolaista piirakkaa ja Parran lempparia, inkiväärikakkua. Meitsille taas oli tehty kakku jossa oli pohjana sellainen revitty pyöreä ruis- leipä- kiekko, pohjan päällä kurkkua ja lihapullia, kantena toinen kiekko leipää ja päällä kermavaahtoa, kurkkua ja lihapullia. Kakku jaettiin tasan ja alta aikayksikön molemmat puoliskot olivat kadonneet meitsin ja Rauskun suihin. Slurps!
Lahjoja sain ihan älyttömästi. Minski toi meitsille oranssin lepakon, possunkorvia ja jotain muita herkkutikkuja. Nakkilan Emännältä sain possunkorvia ja nahkaluita. Janetskin sisko Jonna oli lähettänyt jo aiemmin meitsille lahjaksi pallon ja vinkulelun ja Nynneliltäkin oli tullut jo aiemmin kaappiin odottamaan vahvaa tekoa oleva kuminen koira. Kyllä kelpaa olla Lemmy lellivauva.
Vieraiden ollessa kylässä en tietenkään malttanut maata ja lepäillä vaan yritin viihdyttää vieraitani parhaani mukaan. Tämä näkyi iltasella ontumisena ja murinalla jos joku koski jalkaani. On kyllä inha vaiva tuo tulehtunut akillesjänne.
Olipas mukavat juhlat ja hyvää kakkua. Kakkua voisi olla useamminkin tarjolla, ihan vaan vinkkinä..

Nyt juhlitaan eikä suotta,

2011-10-25T12:25:00.004+02:00

täyttäähän rokkistaramme komeat 1 vuotta!

Lemmy lemminkäinen, Lemppa turnipsi, ihanainen rokkistaramme skotlannin nummilta on jättänyt pentuajan taakseen ja lienee nyt kai nuori koira. Hurmurilla on tänään pienet kestit ja juhlimaan saapuvat Minski ja Nakkilan emäntä. Lahjojakin on kaapissa Nynneliltä sekä Jonnalta, Janetskin siskolta. Katsotaan tuleeko poseerauskuvasta yhtä masentuneen oloinen kuin Masa Pallopään kravattikuvasta vai hiukan iloisempi. Tosin Masakin oli iloisempi oikeana päivänä otetussa kuvassa rusetin kanssa :)

Anguksen comeback

2011-10-24T12:02:00.000+02:00

Lauantaina Ponnari lähti jonnekin huinimaan ja me otimme sillä aikaa Parran kanssa rennosti. Alkuillasta Parran puhelin soi ja heti puhelun loputtua lähdimme ulos. Pihalle kurvasi tuttu auto ja autosta loikkasi ulos tuttuakin tutumpi Masa Pallopää! Jälleennäkeminen olisi epäilemättä ollut melkoisen riehakas ja vauhdikas mutta hihnojen päissä olevat tyypit hillitsivät menoa melkoisesti. Kävimme pitkästä aikaa koko lauma pienellä kävelyllä ja kaikki oli kuin Masa ei olisi ikinä ollutkaan poissa kotoa. Sisälle tultaessa herra Rausku tarkasti ihan ekaksi lelukopan sisällön ja seuraavaksi syyniin joutui meitsin sänky mahdollisten luiden varalta. Annoin Anguksen hiukan syödä yhtä luutani mutta ei se kyllä tavaksi tule. Meitsin luut ovat meitsin ja kaikki mitkä lojuu jossain lattialla tai muualla, on myös meitsin. Taidan olla hiukan ahne mutta ruokaani en jaa!
Sunnuntai meni aika rauhallisissa merkeissä ja erikseen ulkoillen. Meitsillä on jalka sen verran kipeä että ulkona käydään lähinnä kääntymässä kun taas Angus kaipaa kunnon lenkkejä. Minski soitteli sunnuntaina ja kyseli hoitopoikasen kuulumisia. On kuulemma hiukan hassua kun Herra Rausku ei ole nurkissa pyörimässä :)

Kilmisteri korkkiruuvi

2011-10-21T14:36:00.003+02:00

Ponnari ei millään usko että tässä asennossa on hyvä nukkua :)
No, meitsin mielestä on ja tämä taitaakin olla toiseksi paras asento, heti sen tassut kohti taivasta asennon jälkeen. Uutisrintamalla on hiljaista paitsi että huhujen mukaan Masa pallopää tulisi huomenna kotiin! Jee!

Kun vauva pussasi hauvaa

2011-10-19T14:55:00.004+02:00

Parta ja Ponnari kävivät Minskilässä kylässä katsomassa Masa Pallopäätä. Masa oli taas valloittanut naapurustosta ainakin yhden tyypin lisää.. Angus ja Minski pysähtyivät tervehtimään cockerspanielia ja hetken siinä toisiaan nuuhkuteltuaan jompikumpi koirista haukahti. Haukahdus houkutteli paikalle ihan pienen taaperon, sellaisen joka osaa juuri ja juuri kävellä. Taapero tuuppasi kätensä Masa Pallopään kuonoon ja kun isä huomautti pojalle että niin ei saa tehdä niin sitten taapero otti ja pussasi Masaa suoraan suulle. Poika oli juuri sen mittainen että naamat olivat sopivasti vastakkain. On ollut epäilemättä hupaisan näköistä kun vauva pussasi hauvaa. Mistäpä aikuisillekin saataisiin tuollainen lasten mutkaton tapa suhtautua asioihin ja mennä ihan vaan fiiliksen mukaan?
Kotoa on hiukan tyhmiä uutisia, meitsillä on takajalka kipeä. Ei se sama kuin viimeksi vaan toinen. Lääkäri tosin jo alussa varoitti, että tosi usein tulehtunut akillesjänne tarkoittaa sitä, että se toisenkin jalan jänne tulehtuu. Terve jalka joutuu kovemmalle rasitukselle kun toiselle koivelle ei voi koko painolla varata. Kovin täällä toivottiin, ettei noin olisi käynyt mutta minkäs teet. Maanantaina mennään taas samalle ortopediaan erikoistuneelle lekurille jonka luona on jo pari aiempaakin kertaa käyty. Taitaa tulla piikki kortisonia taas ja riekkumiskielto jatkua :(

Länsirintamalta ei mitää uutta

2011-10-18T09:17:00.002+02:00

Lauantaina kävin Ponnarin kanssa tekemässä pienen lenkin metsässä. Pienen siksi että tulehtunutta jalkaa pitää vieläkin lepuuttaa ja viimeiset 6 viikkoa ulkoilut onkin hoidettu minimaalisesti. Metsässä kelpaa nuuskia menemään, ei lopu tuoksut ihan heti kesken. Mutta isoja asioita sinne ei tälläkään kertaa voinut tehdä kun pannahisen risut ja varvut tökkivät inhottavasti meitsin ulkona tuulettuviin poikaosiin. Onneksi metsän ja kodin välissä on turvallista nurmikkoa ja peltoa :)

Sunnuntaina meillä asui kolme laiskuria. Kukaan ei oikein jaksanut tehdä mitään. Meitsi sentään leikki hiukan pallon kanssa mutta sitten pallo nostettiin jäähylle, ettei jalka rasitu liikaa. Sairastaminen on kyllä tylsää, mitään ei saa tehdä. Mööh!

Maanantaina Parta oli poikkeuksellisesti töissä ja sehän tarkoitti sitä, että meitsi sai hengailla kokonaisen työpäivän verran yksin kotona. Yksinään ei tullut keksittyä edes mitään metkuja, nukkumiseksi meni koko päivä. Parran tulessa kotiin lähdimme ulos ja ulkoilun jälkeen hyppäsimme autoon ja ajoimme hakemaan Ponnaria töistä kotiin. Istuskelimme Parran kanssa Turun Linnan puistossa ihan muina miehinä kun Ponnari lähti töistä. Ekaksi Ponnari huomasi komean koiran, sitten vasta Parran :)

Angus Pangus di Mangus

2011-10-15T21:01:00.006+02:00

Perjantaina Ponnari kävi Minskilässä viemässä hoitopojalle hiukan ruokaa. Ponnari odotteli pihalla kun Angus ja Minski tulivat lenkiltä ja Minski olikin jo ehtinyt ihmetellä että mikä ihmeen kiire Anguksella on kotiin päin. Ennen pihalle tuloa Angus oli haistellut kadulla parkissa olleita autoja ja kääntyessään pihalle Angus otti jo juoksuaskeleita. Oli tainnut Herra Rausku haistaa tutun tuoksun..
Rausku oli oma iloinen ja energinen itsensä, patterikoira joka ei ole paikallaan paitsi nukkuessaan. Herttainen hölmöläinen. Minski ja Angus ovat jo useamman kerran lenkeillään bonganneet ketun. Repolainen ei ole ihan arimmasta päästä vaan rohkeasti jolkottelee Herra Rauskun ohi muutaman metrin päästä. Minskillä on ketusta videokin ja videosta kyllä huomaa, missä kohtaa Angus bongaa ketun :)
Tässä muutama Minskin ottama kuva hoitopoikasesta:

Ikkunaprinssi

Rentoa menoa

Kettubongari lenkillä

Ope kylässä

2011-10-14T14:59:00.005+02:00

Pupujussikorvainen bullmastiffi naarmuisella parketilla

Torstaina meitsin kummitäti eli Ope kävi kylässä. Viime treffeistä onkin aikaa mutta hyvin vielä sentään tunnistimme toisemme. Sain tuliaisiksi herkullisen ilmakuivatun luun ja heti kun tervehtiminen oli hoidettu, linnoittauduin sänkyyni uuden aarteen kanssa. Luu oli mitä herkullisin, ilmoitin sen heti herkkulistan kärkisijoille. Vaikka meitsillä oli herkullinen luu järsittävänä, yritin silti kerjätä pöydästä sienipiirakkaa ja jättikokoisia keksejä. Saalis oli heikko, edes Ope ei heltynyt antamaan meitsille ihmisten herkkuja. No, onneksi luun kanssa riitti puuhaa monta tuntia ja illalla luusta oli jäljellä enää pelkkä pikkuinen pala. Sain Opelta kehuja komeudestani ja kasvanut olen kummitädinkin mielestä. Itse tuota kasvamista ei niin huomaa mutta hyvähän se on että alan muistuttaa isoa koiraa. Leveyttä tulee tosi hitaasti mutta mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.

Naksuttele keskenäs

2011-10-11T09:31:00.005+02:00

Tässä yhtenä päivänä päätin olla oma- toiminen ja kouluttaa itse itseäni. Nappasin ruoka- pöydältä naksuttimen ja vein aarteen sänkyyni pöydän alle. Jotain tein kuitenkin väärin, sillä vaikka kuinka naksutin, niin nenäni eteen ei pudonnut herkkuja. Ei herkun herkkua. Naksutinkin oli niin heikkoa tekoa että hajosi tuhannen paloiksi, vain metallilevy säilyi kokonaisena ja sen Ponnari löysikin sängystäni muiden aarteideni joukosta. Olen myös opiskellut uuden taidon ja nyt osaankin avata ovet ihan itse. Eipä tarvitse enää paljon pyydellä lupia makuuhuoneeseen mennäkseen :) Jotainhan sitä pitää keksiä aikansa kuluksi kun on yksin kotona. Ponnari juuri pohti ääneen että mitähän taitoja oikein oppisinkaan jos olisin yksin kotona enemmän kuin muutaman tunnin päivässä..
Harjoittelimme Ponnarin kanssa hiukan seisomista, sitä kun ei ole tullut pahemmin tehtyä. Seison ihan nätisti aloillani ja annan siirtää jalkoja mutta helposti vaan vetäisen ne takajalat asetellusta asennosta pois. Pää ei käänny mihinkään niin kauan kuin pään edessä on käsi ja kädessä nami. Muutaman kerran koitin loikata namikäden luo mutta sitten lopetin kun tajusin että ei sitä namia niin sieltä kädestä saa. Hissimatkat ovat oivia hetkiä harjoitella kun eipä siellä hississä paljon muutakaan tekemistä ole.

Lekurissa, osa 2

2011-10-11T09:28:00.005+02:00

Maanantaina meitsillä oli kontrolliaika lääkärille sen tulehtuneen akillesjänteen tiimoilta. Jänne vaikuttaa hyvältä eikä turvotusta enää ollut, ei siis tarvetta uudelle piikille. Jei! Pari viikkoa pitää kuitenkin ottaa vielä rauhallisesti, ei siis päivittäistä riekkumista Herra Rauskun kanssa eikä vapaana juoksentelua. Herra Rausku asustelee näillä näkymin vielä muutaman viikon Minskilässä ennen kuin muuttaa takaisin kotiin. Mikäli siis jänne ei keksi tulehtua uudestaan. Sunnuntainen painimaratoni taisi olla hiukan liian raju sillä maanantaina iltasella arastelin hiukan takajalkaani varsinkin istumaan mennessäni. Blääh! Nyt kun malttaisi olla rauhallisesti ja laiskan pulskeasti vielä hetken niin päästäisiin toivottavasti tästä vaivaajasta eroon.
Lääkärin jälkeen veimme Ponnarin töihin ja ajelimme Parran kanssa Nakkilaan aamukahville. Lienee turha edes suuremmin mainita, että vierailu oli melkoista herkuttelua meitsin osalta. Hiukan jo olikin nälkä kun en saanut ennen lääkärissä käyntiä lainkaan ruokaa. Ai niin, maltillinen kasvuvauhtini jatkuu. Kävin meinaan lääkärissä puntarilla ja lukemaksi tuli 52.4 kiloa. Vielä minusta iso poika tulee..

Painitreffit Minskilässä

2011-10-10T12:56:00.004+02:00

Sunnuntaina olin Ponnarin apuna hiukan verhoilupuuhissa. Ponnari päälysti parvekkeen 60-lukulaisen putkirunkoisen toimistosohvan uudella kankaalla kun jostain kumman syystä 50 vuotta pehmusteiden päällä ollut kangas hajosi meitsin ja Anguksen kynsien alla. Sohvan uudet vaatteet ovat turkoosia vakosamettia eikä lopputuloksesta tullut yhtään hullumpi. Olin hyvä apumies sillä välillä varastin akkukäyttöisen ruuvinvääntimen, välillä taas retuutin sohvan osia. Ja kun en muuta enää keksinyt, kaivauduin kankaan alle piiloon Ponnarin leikatessa sopivia paloja. Avustuksestani huolimatta sohva sai uuden ilmeen, toivottavasti tuo kestää koirien oleilua edes pari vuotta.
Kun työt oli saatu tehtyä niin oli huvittelun aika. Hyppäsimme autoon ja ajelimme Minskin luo leikkitreffeille. Siellä se Angus jo odottelikin kadun kulmassa meitä Minskin kanssa ja jälleennäkeminen oli melkoisen riemukas. Kävelimme läheiseen puistikkoon ja pistimme heti pitkästä aikaa painiksi. Ohikulkijat katsoivat hiukan ihmeissään kun yli sata kiloa koiraa temmelsi, kaatui maahan, kierähti ketterästi ylös ja hyppäsi taas ilmaan. Aika rapaista puuhaa mutta ah niin kivaa! Anguksen blondi turkki oli melko laikukas mudasta ja nurmikosta, meitsin turkkiin tahrat häviävät hiukan paremmin. Maltoimme kävellä ihan kauniistikin mutta ennen sisälle menoa oli otettava vielä toinen matsi, ihan vaan varmuudeksi. Sisällä meitsi löysi heti Herra Rauskun jemmaamat luut ja meninkin Anguksen sängylle syömään löytöjäni. Jossain kohtaa Angus halusi apajille ja söimmekin samaa luuta ihan yhteisymmärryksessä. Pientä painia ja leikkimistä harrastimme vielä sisälläkin mutta sitten loppui meistä molemmista veto ja kellahdimme nukkumaan. Oli kuulemma herttaisen näköistä kun makasimme päät vastakkain samaa luuta syöden. Täytyy myöntää että onhan tuota Masa Pallopäätä ollut hirmuinen ikävä. Kivempaa se elo on kun on leikkikaveri.

Hulluilla on kuulemma halvat huvit

2011-10-07T14:41:00.008+02:00

Jos tuohon on uskominen, meitsi on sitten ainakin hullu. Vaahteranlehtiä kun ei voi kai kovin kalliiksi leluiksi väittää.. Torstaina oli reipas tuulen puhuri ja lehdet lentelivät niin houkuttelevasti että tarjoukseen oli pakko tarttua. Menin kuin kenguru lehden perässä ja saatuani lentäväisen viimein suuhuni saalis piti ensin ravistella rauhalliseksi ja sitten alkoi leikki. Heitin lehden ilmaan, nappasin kiinni, ravistelin, tipautin lehden maahan ja kuopsutin etujalalla. Tätä toistelin niin kauan kunnes lehti oli pienen pientä hakkelusta. Ponnarin otos hullun halvoista huveista on aika epätarkka mutta mitäs siitä. Ainakin siitä huomaa ettei ole manipuloitua aineistoa :)
Kotona intouduin juoksemaan aktivointipallon perässä niin että kolina vaan kävi. Meillä on yksi aktivointipallo joka on aika kovaa muovia ja pallon paras ominaisuus on ehdottomasti ääni. Ei haittaa vaikka pallosta loppuu namit, on niin siistiä mennä kolisevan pallon kanssa päin seiniä, tv-tasoa, ovia ja varsinkin metalliseen senkkiin törmätessään pallo on ihan parhautta. Jostain syystä pallo viettää paljon aikaa kaapissa…

Kaupungin vilinässä

2011-10-06T13:33:00.005+02:00

Keskiviikkona olinkin taas Turussa. Kävimme illalla Ponnarin kanssa ulkona ihan normaalisti ja suureksi riemukseni tajusin, että ulkoilun jälkeen lähdetään ajelulle. Ajaa hurautimme hakemaan Partaa töistä ja samalla pääsin taas haistelemaan Aurajoen rantatörmäiden tuoksuja. Siinä sai taas nenä tehdä töitä että sai kaikki kaupunkilaiskoirien viestit luetuksi. Ponnarin mukaan kylillä ei voi käydä liikaa ja kai se tekee tällaiselle maalaistollukalle ihan hyvä saada annos kaupunkielämää tasaisin väliajoin :)
Ulkona on kivaa näin syksyisin kun tuulee. Tuulen riepottelemat lehdet ovat mitä mainion jahtauskohde enkä tunnu kyllästyvän värikkäisiin lehtiin millään. Loikin kuin aropupu kahisevien ja kauniin väristen lehtien perässä. Muistan myös joka päivä syödä vitamiineja suoraan puskasta, ruusunmarja ja marja-aronia maistuvat molemmat makoisilta ja virkistävät kivasti kesken ulkoilun.
Heijastinasia on edelleen vaiheessa eikä sopivia vaihtoehtoja tunnu oikein löytyvän. Vaatimukset heijastimelle ovat seuraavat:
Pitää voida kiinnittää pantaan tai hihnaan
Kestävä
Yksiosainen (vilkkuvat olisivat muuten hyvät, mutta niissä tuppaa olemaan mekanismi sellainen että valo pitää kääntää päälle ja muutaman käyttökerran jälkeen vilkkuvalo on kahdessa osassa ja toinen osa on jäänyt johonkin matkan varrelle)
Eipä niillä kai muita vaatimuksia ole.
Olisiko kenelläkään vinkata sopivia?

Herkuttelua ja heijastimia

2011-10-04T13:34:00.007+02:00

Maanantaina Ponnari toi töistä tullessaan meitsille herkkuja. Mustista ja Mirristä oli tarttunut mukaan pari herkullista luuta, niitä sellaisia paahdettuja tai jotain. No sellainen luu jonka sain Viiviltä ja Mildrediltä heti silloin kun tulin. Voi slurps, ahkeroin luun kimpussa monta tuntia. Mustiin ja Mirriin Ponnari oli mennyt hakemaan heijastimia tai jotain vilkkuvaloja meitsin ja Herra Rauskun pantoihin mutta sopivia ei ollut. Alkaa olla aamuisin ja iltaisin niin pimeää että olisi kyllä hyvä olla joku hohtava vimpain meissäkin kiinni.

Saattaa muuten olla että Herra Rauskukin palaa pian kotiin. Meitsillä on lääkäri ensi viikon maanantaina ja silloin selviää, tarvitaanko toinen piikki kortisonia vai hoituiko vaiva yhdellä annoksella. Muuttuu sitten tämäkin rauhaisa elo kun Rausku liittyy taas laumaan. Ja Minskilässä koittaa rauhaisat, kuolattomat sekä karvattomat ajat :) Olisihan se kiva saada painikaveri takaisin kotiin, ei olisi elo niin tylsää ja energiaakin saisi sopivasti kulutettua Rauskun kanssa peuhaamiseen.

Sunnuntai Sunday Söndag Domingo Dimanche

2011-10-03T14:49:00.009+02:00

Sunnuntaina aamulenkillä törmäsimme Ponnarin kanssa ihan pikkuriikkiseen koiranpentuun. Pennun nimi on Pimu, ikää oli 12 viikkoa, rodusta ei mitään hajua mutta väri oli harlekiini. Pimu oli rohkea likka ja tuli reippaasti haistelemaan meitsiä ja annoinkin pikkuisen nuuhkutella ihan rauhassa. Aika ihana pikkuinen!
Minskilän kuulumisiakin kyseltiin ja siellähän on kaikki parhain päin. Angus pullauttelee kesken lenkin omenoita suustaan, Minskillekin tuo oli yllätys sillä omenoiden suuhun ottamisesta ei ollut mitään havaintoa ja jemmailee niitä luitaan tyynyjen alle. Kehujakin Angus oli taas saanut, tällä kertaa mäyräkoiria ulkoiluttaneelta naiselta. Angus on sellainen hurmuri :)
Muuten sunnuntai eteni rauhalliseen tahtiin tupsluureja otellen, ulkoillen ja syöden. Innostuin leikkimään imurin kanssa ja hyppäsin sänkyyn Ponnarin imuroidessa. Koska kutsuin imuria leikkiin, oli pyllyni ylhäällä ja pääni alhaalla. Kunnes tempaisin pääni ylös, vain törmätäkseni Ponnarin poskeen.. Teki kuulemma makiaa mutta onneksi ei tullut sentään mustelmaa. Ai niin, Ponnari sai otettua kamerankin kaapista, tässä muutama uusi räpsäisy:

Linja-autossa on tunnelmaa..

2011-10-02T08:32:00.008+02:00

Lauantaina Ponnari käväisi aamutuimaan kylillä ja toi meitsille tuliaisia Nynneliltä. Sain herkullisia donitsin mallisia nahkaluita ja hetihän sellainen piti tietty maistaa. Maistuvaa oli, kiitos Nynneli!
Kävimme lauantaina Ponnarin kanssa tekemässä pienen lenkin metsässä kun kerrankin oli sateeton päivä. Oli muuten ehkä syksy lauantaina parhaimmillaan kun aurinko paistoi, puissa oli kauniin väriset lehdet ja metsässä tuoksui syksyltä. Lisää tuollaisia päiviä kiitos! Metsässä olikin mukavaa vaikka ei sinne kyllä asioita voi tehdä, ainakaan niitä isompia. Kyykistyin muutaman kerran ja yritin tehdä isompaa asiaa mutta kun ulkoiluttaa poikaosiaan jatkuvasti, varvut pistelevät inhasti eikä puskassa kykkiminen oikein innosta. Hankalaa on kun hormonit hyrrää :)
Jätimme metsikköön linnuille pesän pehmuketta pari harjallista, Ponnari laittoi Furminatorin laulamaan meitsin keskittyessä keppien järsimiseen. Meitsistä on sen verran harjattu karvaa irti että eiköhän meidän metsän pienet tirpuset pärjää talvipakkasillakin pesissään kun on hyvät lämmikkeet.
Päivän mittaan otimme pieniä naksutteluharjoituksia, katsekontaktia treenataan edelleen. Kehitystä on havaittavissa vaikka en minä vielä pitkiä aikoja ketään suoraan silmiin katso. Hiljaa sitä kai hyvää tulee :)
Iltasella seiskan aikoihin Ponnari alkoi kiskoa ulkovaatteita päälle ja ihmettelin että mikäs nyt on, ei iltalenkille vielä lähdetä. Mutta niin vaan Ponnari nappasi meitsin hihnan naulakosta ja lähdimme ulos. Alkumetrit menivät ihan tuttua reittiä mutta sitten pysähdyimme paikoillemme ihan yks kaks. Aikamme seisoskeltuamme paikalle kurvasi linja-auto ja hyppäsimme kyytiin. Meitsin eka bussireissu! Olen kuitenkin matkustanut ihan nappulana junassa monta tuntia Glasgowsta Lontooseen ja muutamallakin tubella Lontoossa eli meitsi ei ollut millänsäkään yhdestä bussista. 10 minuuttia matkustettuamme alkoi Ponnarin jaloista kuulua äänekäs kuorsaus kun meitsille tuli uni. Muutaman kerran nostin matkan aikana pääni mutta siihen se aktiivisuus sitten jäikin. Pois bussista jäätyämme sain kuulla taas kerran Ponnarilta olevani matkaseurana ihan ykkösluokkaa. Menimme siis bussilla Turkuun ja käppäilimme Kauppatorilta Parran työpaikalle. Tein taas ikkunaostoksia kirjakaupassa ja yritin edelleen kiivetä ikkunasta sisään, tiedonjanoni on NIIN kova :) Kun pääsimme Parran työpaikan takapihalle niin sieltä tulikin rappuja ylöspäin tuttu tyyppi, Parta. Parralla tipahti leuka hämmästyksestä ja meitsiltä meinasi tippua häntä innostuksesta. Takapihalla kävi melkoinen määrä porukkaa rapsuttelemassa meitsiä, ainakin Jonttu, Ma Baker, Marjo ja Johanna. Ja Jontulta sain tietty nakkia, slurps! Kävimme Ponnarin kanssa viereisessä puistossa hiukan ulkoilemassa kun odotimme Partaa pääseväksi töistä, ihan huippu retki!

Naks naks nakseli naks!

2011-09-30T09:03:00.007+02:00

Tiistaina sain kuulkaa kehuja! Meillä päin asuu nainen joka ulkoiluttaa puudelia, jolla oli Fila brasileiro ja joka oli Unton suuri fani. Törmäsimme eilen tähän samaiseen naiseen ulkona ja sain kuulla kasvaneeni ja komistuneeni ihan hurjasti sitten viime näkemän. Uskottava se kai sitten on että olen kasvanut kun kaikki niin väittävät. Ihailijani kyseli kovasti koska tällaista komistusta ollaan viemässä näyttelyyn mutta siihen Ponnarilla ei ollut vastausta. Joskos joulukuussa Helsinkiin? Parta kävi poistatuttamassa viisaudenhampaansa, kaikki miehekkäästi kerralla, ja se tarkoittaa sitä, että meitsin ei tarvitse olla yksikseen kotona ollenkaan. Sopii meitsille!
Keskiviikkona Parta alkoi hiukan naksutella meitsin kanssa, pitkästä aikaa. On tainnut naksuttelu olla tauolla siitä asti kun Herra Rausku ilmestyi kuvioihin. Kun jotenkin se toisen koiran muualle sulkeminen harjoittelun ajaksi on Ponnarille ihan liian vaativa tehtävä :) Muistin virkistykseksi aloitettiin ihan alusta eli aina kun naksahti, meitsi sai namin. Kun tätä oli tehty jonkin aikaa niin siirryttiin katsekontaktiin. Eli nami heltisi vasta kun katsoin Partaa silmiin. Tästä sitä edetään pienin askelin. Vielä en kovin pitkään jaksa katsekontaktia pitää mutta harjoittelemalla tässäkin kehitytään. Varsinkin kun palkaksi saa makkaraa. SLURPS!
Ponnarilla on ollut joku merkillinen kuvaustauko, mahtaako tuo edes tietää missä kamera pölyttyy. Sinänsä hassua että nyt on ulkona värit kauneimmillaan ja yhtä koiraa ulkoiluttaessa kuvaaminenkin jopa onnistuisi. Pitänee antaa palautetta.

Parran synttärit ja hiukan painia

2011-09-28T12:30:00.002+02:00

Maanantaina Nakkilan Isäntä ja Emäntä kävivät meillä juomassa Parran synttärikaffeet ja toivat sankarille lahjoja. Nakkilan väki hämmästyi kuin meitsi on ihan parissa viikossa kasvaa hujahtanut melkoisesti ja posketkin ovat alkaneet hiukan lerpottaa. Suurin muutos on kuitenkin meitsin aktiivisuudessa. Ulkona etenisin mieluiten loikin, hypyin ja laukka-askelin eikä meno sisälläkään ole paljon rauhallisempi. Lauantaina keksin kotona ihan uuden paikan oleskeluun, sohvan ja seinän välissä. Loikkasin sohvalta sohvan taa, kuikuilin siellä kapeassa välissä juuri ja juuri pää sohvan takaa näkyen ja pomppasin takaisin sohvalle. Olen vielä juuri sopivan kapoinen mahtuakseni tuohon koloon, Angus ei olisi kyllä sinne mahtunut. Ei ole meitsi ennen tuolla tavoin pomppinut ja kuhakannut, ei edes ihan pikkuisena. Lieneekin todennäköistä, että tuo tulehtunut akillesjänne on vaivannut meitsiä melko pitkään ennen kuin vaiva löydettiin. En olekaan siis laiskiainen luonteeltani..
Ponnarin tultua sain pedikyyrin ja kynteni lyhenivät taas lattialla kropisemattomiksi versioiksi. Jotenkin nuo kynnet muuten kasvavat ihan hirveää vauhtia, joka viikko niitä saa olla lyhentelemässä. Nappasimme kynsisakset mukaan ja lähdimme kyläreissulle Minskilään koska Herra Rauskukin kaipasi hiukan siistimistä kynsiosastolla. Pistimme Anguksen kanssa melkoiseksi painiksi ja hetken päästä Minskin sohvapöytä oli siirtynyt pari metriä ja lattialla oleva talja oli ihan mytyssä. Kisailimme hiukan myös Anguksen nahkaluusta ja nautimme Minskin antamista herkuista. Herra Rausku ei tapansa mukaan pitänyt kynsien leikkuusta lainkaan mutta alistui kohtaloonsa Parran kainalossa maaten ja vaan hiukan rimpuillen.. Toimituksen ajan hengailin Minskin kanssa keittiössä, Parta ja Ponnari eivät kuulemma kaivanneet meitsiä tielle häsläämään operaation ajaksi. Parta sai muuten makean kellon lahjaksi Minskiltä ja me Anguksen kanssa koitimme heti syödä kellon pakkauksen :)

Pienellä retkellä

2011-09-23T13:16:00.003+02:00

Torstaina töistä tullessaan Parta nappasi meitsin mukaansa ja lähdimme ajelulle. Matka oli aika pitkä ja vauhti kova enkä yhtään tiennyt mihin oikein kiirehdimme. Muutaman tunnin jälkeen kysymykseni sai vastauksen, olimme Helsinki-Vantaan lentokentällä, ihan tutussa paikassa siis. Sehän on ensimmäinen paikka jonka olen tässä maassa nähnyt eikä siitä ole kuin reilut puoli vuotta aikaa :) Syy lentokentälle menoon oli se, että haimme Ponnarin ja Janetskin kotiin, roikaleet olivat 4 päivää Lontoossa. Tällä kertaa tuliaisiksi ei tuotu koiranpentua ja hyvä niin. Ei tarvita kuulemma kolmatta riekkuapinaa vaikka bändistä puuttuukin se rumpali.. Tytöt saivat riemukkaan vastaanoton kun hypin ja loikin onnessani ympäriinsä. Ja kasvanutkin kuulemma olin, ainakin Ponnarin mielestä :)
Matkalaiset olivat melkoisen yllättyneitä kun olimme vastassa ja varsinkin Ponnari oli iloinen kyydistä kotiin, bussilla kun ponnari olisi ollut kotona vasta pari tuntia myöhemmin ja perjantaina oli kuitenkin työaamu… Sellainen retki meillä!

Turun päivä

2011-09-18T21:39:00.004+02:00

Sunnuntaina vietettiin Turun päivää ja uuden Myllysillan avajaisia. Ponnari nappasi meitsin mukaan ja hurautimme ensin noukkimaan janetskin kyytiin ja sitten kurvasimme ottamaan kyytiin Nynnelin. Ajoimme Aurajoen rantaan ja kävelimme sillalle päin. Matkalla kiipeilin rantakivillä, maistoin joen vettä ja yritin ottaa laiturilla olevia köysiä mukaani. Sain kehuja Ponnarilta siitä, että osaan käyttäytyä nätisti kylillä enkä ole ollenkaan riekkuapina hihnassa. Joessa oli vielä muutama venekin ja pienessä aallokossa kelluvat ja laituria vastaan natisevat veneet saivat mielenkiintoni heräämään ja yritinkin kovin mennä laiturilta vehttp://www.blogger.com/img/blank.gifneen kannelle katselemaan meininkiä. Kuten tavallista, kaikki kiva kiellettiin ja tyydyinkin kävelemään laiturilla. Aikamme käveltyämme löysimme hyvän paikan vierasvenesataman laiturilta ja jäimme odottelemaan ilotulituksia. Ilotulituksen alkaessa olin ensin hiukan ihmeissäni kovasta paukkeesta mutta sitten haltioiduin tuijottamaan taivaalle ilmestyviä värikkäitä kuvioita. Kovin kauaa ilotulitus ei kuitenkaan jaksanut meitsiä kiinnostaa vaan hyppäsinkin penkille istuskelemaan ja haistelemaan paikkoja.
Tässä on linkki You Tubesta löytyneeseen pätkään komeasta showsta: Ilotulitus
Kun paukut loppuivat, pakkauduimme takaisin autoon ja huristelimme Nynnelin ja Janetskin kotien kautta omaan kotiin iltapalalle.

Minskilän kuulumisia

2011-09-15T12:38:00.001+02:00

Angus-mangusti viihtyy Minskilässä mainiosti. Kaveri on erikoistunut jemmaamaan nahkaluita eri paikkoihin, esimerkiksi lipaston taa, olohuoneen tyynyn alle ja tietysti Minskin sänkyynkin. Parta oli yhtenä päivänä ennen töihin menoa helssaamassa Herra Rauskua ja seurasi miten kaveri haki olkkarin tyynyn alta luun, meni sänkyynsä syömään siitä puolet ja vei luun takaisin samaan jemmaan. Anguksella on selkeästi oma luupankki :) Kotonahan tuollainen ei vetelisi, meitsi olisi heti pöllimässä kaikki Anguksen talletukset..
Angus on myös huvittanut vastaantulijoita ulkoilemalla omena suussa. Miksi lie ohikulkijat hymyilleet, eikös se nyt ole vaan fiksua pitää eväät mukana jos lenkki venyy oikein pitkäksi? Kehujakin on komistus saanut uusilla kulmillaan Minskin kanssa ulkoillessaan. Siellä asuu selkeästi ihmisiä joilla on hyvä maku :) Halipula Anguksella on kova ja niin on muuten meitsilläkin. Olisikohan tuo yksi leikkikaverin ikävöimisen muoto? Angus on kuulemma käyttäytynyt oikein mallikkaasti, mitä nyt yhtenä aamuna sotki Minskin paidan kuolaan niin että vaatteet meni vaihtoon ennen töihin lähtöä. Niin ja hiuslakkaakin pönttöläinen sai maistaa kun tunki itsensä veskiin juuri kun Minski oli laittamassa hiuksiaan. Hiukan oli kaveri maiskutellut suutaan sen näköisenä että ei se maailman parasta herkkua ollut. On se höppänä jätkä!
Meillä kotona onkin kaksi potilasta, syysflunssa meni ja hyökkäsi Parran kimppuun. Se hyvä flunssassa tietysti on, että meitsin ei tarvitse olla yksin ja Partakin pysyy viikonlopun kotona potemassa tautiaan. Muutoin Parta olisi lähtenyt poikaitten kanssa saareen viettämään viikonloppua kalastellen ja riekkuen..

Treffit Nakkilassa

2011-09-14T13:45:00.006+02:00

Sunnuntaina lähdimme ajelulle kohti Minskilää. Ponnari kävi hakemassa Minskin ja Anguksen sisältä saaden vähintäänkin riemukkaan vastaanoton. Angus hyppeli ja loikki iloisena eikä olisi millään malttanut istua edes siksi aikaa, että sai pannan kaulaansa. Nappasimme siis Minskin ja Anguksen mukaamme ja suuntasimme kohti Nakkilan notkuvaa ruokapöytää.
Perille päästyämme parkkeerasimme itsemme suoraan keittiöön koska siellä oli Nakkilan Emäntä ja kaikki herkullinen ruoka. Meitsi meni tuttuun kyttäyspaikkaan pöydän alle, siellä on parhaat mahdollisuudet putoileviin herkkuihin :) Ihmisten syötyä saimme mekin osamme ja maistelimmekin kaikenlaista, jopa sellaisia ei niin koirille sopivia juttuja. Meitsihän syö mitä vaan, oli sitten kyse kurpitsasta, hillosipulista tai sillistä mutta Angus on hiukan kronkelimpi ruuan suhteen. Hillosipuliin Angus ei suostunut edes koskemaan mutta kurpitsa upposi Herra Rauskullekin. Saimme myös makoisia omppuja ja ihan oikeaa koiranruokaakin taisimme popsia. Nakkilasta ei kyllä kukaan lähde tyhjin vatsoin kotiin :)
Saimme hiukan leikkiäkin mutta kaikki painiminen ja selkään kiipeilyt lopetettiin alkuunsa. Onneksi tennispallollakin on kiva leikkiä kun on kaveri!
Anguksesta on tullut muuten suvereeni portaissa kulkija. Joskus alkuaikoina Angus oli hiukan epäileväinen portaiden suhteen, niin Nakkilassa kuin Minskilässäkin mutta ei enää. Rausku menee portaissa kuin vanha tekijä. Angus on myös osoittanut teknistä lahjakuutta hoidossa ollessaan. Jotenkin Angus oli onnistunut saamaan telkkarin yöllä päälle vaikka kaukosäädin oli turvassa piirongin päällä. Nahkaluitakin Rausku on piilotellut lipaston taakse, lämmityspuiden joukkoon ja Minskin tyynyn alle. Luut tulee syödyksi vaan kun Minski vetää luun toisesta päästä.. Hiukan taitaa olla Rausku ehdollistunut siihen että luita ei ilman pientä taistelua saa syödä :)

Kapsäkit pakattu!

2011-09-13T13:41:00.007+02:00

Torstaina illalla Ponnari alkoi pakkailla ihmeellisiä tavaroita pöydälle. Portti, joka meillä on ollut käytössä silloin kun olin napero, ruokaa, yksi peti ja muita romppeita ilmestyi pöydälle epämääräiseen pinoon.. Ihmettelin Anguksen kanssa moista puuhaa mutta uni vei voiton enkä jaksanut illalla ihmetellä asiaa sen kummemmin. Perjantaina mysteeri ratkesi kun Parta nappasi kamat ja Anguksen mukaansa lähtiessään töihin. Angus muutti nyt hetkeksi hoitopoikaseksi Minskilään, ihan vaan siksi että jalkani saisi rauhassa parantua. Perjantaina Ponnarin tullessa kotiin makasin portsarina taas oven edessä ja olin jotenkin orpona ihan yksikseni. Hiljaistahan täällä on kun riekkuapinoista puolet puuttuu. Onneksi on olemassa Minski, joka on muuten ihan hulluna Herra Rauskuun. Ilman Minskin apua olisi riekkumattomuus ollut aika vaikea toteuttaa ilman, että meitsi olisi ollut häkissä ne ajat kun Parta ja Ponnari ovat töissä. Angus nauttii olostaan lellivauvana mutta jo ensimmäisen yön jälkeen Herra Häärääjä karkotettiin makuuhuoneesta. Ei kuulemma nukkumisesta tullut mitään kun Herra Rausku pyöri häntänsä perässä, hyppäsi sänkyyn, haki hyvää paikkaa ja hyppäsi pois. Niin ja jemmaili nahkaluutaan Minskin tyynyn alle :)

Perjantaina käytiin ulkona useasti ja lyhyesti. Useasti siksi, että kortisoni janottaa ihan hulluna ja jostain kauttahan sen nesteen on poistuttavakin..
Perjantaina pääsi sisälle kyllä pari vahinkopissaakin ja sitä ei ole tapahtunut aikoihin. Syytän lääkkeitä.
Lauantai meni perjantain kaltaisesti, rauhallisissa tunnelmissa. Jalkaa ei koskenut enää piikkien ja muiden vetkuttelujen jäljiltä niin pahasti kuin torstaina ja perjantaina ja Parran tullessa kotiin ampaisin kuin raketti Partaa vastaan. Otin myös tiikerimäisen loikan sohvalle Parran syliin. Selkeästi olen paljon halipulaisempi kun tuo sukulaispoika ei ole seurana. Ikävähän sitä lättäpäätä on, meillä kaikilla.

Lekurissa

2011-09-09T23:07:00.009+02:00

Torstaina Parta nappasi meitsin kyytiin ja lähdimme ajamaan Ponnarin työpaikalle. Saatuamme Ponnarin matkaamme, ajelimme Parran työpaikalle ja vaihdoimme lennossa Parran Janetskiin. Tervehdin Janetskia autossa istuen, turha rasittaa kipeää jalkaa turhaan ja hypätä autosta välillä pois. Tervehtimisen jälkeen auto starttasi ja lähti kohti eläinlääkäriä.
Perillä haistelin hiukan uusia tuoksuja nurmikolta, merkkasin nimikirjaimet muutamaan puskaan ja sitten köpöttelimme lääkäriä tapamaan. Lääkäri halusi ensin katsella kävelemistäni ulkosalla jotta saisi paremman kuvan siitä, mistä vikaa pitäisi alkaa hakemaan. Sisällä meitsiä hiukan venytettiin, paineltiin, väännettiin ja käännettiin. Ei keksinyt tohtori vikaa joten sain kankkuun piikin rauhoittavaa ja sitten vaan kohti unimaata. Seuraavista tapahtumista meitsillä ei ole mitään käryä mutta näin se asia kuulemma eteni:
Kun meitsi oli unten mailla niin lääkäri räpsi meitsistä röntgenkuvia hiukan joka puolelta. Kuvista ei paljastunut mitään, paitsi se, että meitsillä on ihan loistavat kyynärät. Lääkäri ei ole kuulemma koskaan nähnyt bullmastiffilla niin hyvältä näyttäviä kyynäriä :) Jotain se on sekin. Aikansa kuvattuaan ja tutkailtuaan lääkäri alkoi olla jo hiukan epätoivoinen käännellessään ja väännellessään miehekkäästi kuorsaavaa meitsiä. Siinä tutkaillessaan lääkärin huomio kiinnittyi hiukan turvoksissa olevaan akillesjänteeseen ja siitä huomiosta alkoi mystinen vyyhti purkautua. Akillesjänteestä otettiin neulalla näyte varmistamaan, että syy klenkkaamiseeni tosiaan on tuossa jänteessä. Tulehdussolujahan sieltä löytyi, ihan vilisemällä. Varmuudeksi samanmoinen näyte otettiin lonkasta mutta sieltä ei tulehdusta onneksi löytynyt. Akillekseen tuupattiin kortisonia ja kotihoidoksi riittää lepo ja lyhyet hihnalenkit. Herätessäni makoilin odotushuoneen lattialla Ponnarin jaloissa viltti päällä. Vääntäydyin heti tolpilleni mutta Ponnari ja Janetski suostuttelivat meitsin takaisin lepäämään vielä hetkeksi. Jalkaan sattui enemmän kuin ennen unia ja kaksi karvatonta laikkuakin jalkaan oli ilmestynyt. Kävely autolle oli aika hoippuvaa, onneksi autossa saa maata :)
Ajoimme lääkäriltä Janetskin luo kahville ja nauttimaan hiukan murkinaa. Olikin jo kamala nälkä, paastosin melkein 24 tuntia. Janetskin luona otin aika rauhallisesti, mitä nyt hain kylppäristä pesukoneessa käytettävän pallon suuhuni ja kissojen lelunkin onnistuin löytämään. Kotimatkalla kävimme hakemassa Parran töistä ja sitten pääsinkin kotiin nukkumaan. Kotona meitsi laitettiin makkariin riehumisen minimoimiseksi ja vetelin tyytyväisenä unta kuuppaan Ponnarin vieressä aamuun asti. Potilaana saa näemmä etuoikeuksia :)

Auts kun sattuu!

2011-09-07T12:51:00.007+02:00

Höh ja pöh, meitsillä on ollut oikea takajalka nyt muutaman viikon kipeä. En oikein haluaisi varata jalalle kovastikaan painoa ja varsinkin istumaan meneminen on kankeaa. Onneksi Ponnari sai varattua meitsille ajan ortopedille, eiköhän sieltä löydy tähän vaivaan apua. Anguksellekin pitää välillä ärähtää kun Herra Rausku ei tajua etten mielelläni ole harjoitusmielessä astuttavana kipeän kinttuni kanssa. Välillä kyllä intoudun riehakkaaseen painimatsiin ja siinä kohtaa kivut unohtuu.
Törmäsimme ulkoillessamme kissaan ja siinä meitä seisoi kolme silmäparia tuijottamassa toisiaan. Meitsi ampaisi pienen tuijotuksen jälkeen salamana kissaa päin ja Angus lähti tietenkin perässä. Kisu teki vikkelän uukkarin ja pötki meitä pakoon hippulat vinkuen. Tämän kohtaamisen jälkeen kävimme nauttimassa parit puusta pudonneet omenat alkupaloiksi ja jatkoimme ulkoilua maltilliseen tahtiin. Nyt kun meitsillä on jalka kipeä niin Angus pääsee ulkoilemaan ihan yksinään ettei joudu kaikkia ulkoiluja menemään tällä meitsin köpöttelyvauhdilla, Herra Rauskulla kun on aika pitkä ja ripeä askel : )

Autoilua ja laiskiaisia

2011-09-05T10:16:00.002+02:00

Perjantaina Parta nappasi meidät ruttunaamat mukaan lähtiessään töihin ja ajoimme hakemaan Ponnaria töistä. Seuraava etappi oli Parran työpaikka ja teimme siellä pienen vaihtarin. Jätimme Parran kyydistä ja otimme mukaan Janetskin. Ajaa hurautimme Kerttulaan katsomaan Kertun ja Riskin jälkikasvua. Meitä ei päästetty sisälle, pentuset ovat vielä niin pieniä että vieraat koirat voivat olla melkoinen vaaratekijä. Onneksi Tanja ja Satu tulivat tervehtimään meitä ulos ja tyypeillä oli mukanaan herkkuja. Slurps! Pennut olivat kuulemma ihania pieniä palleroita mutta tiedä nyt onko noihin arvioihin luottamista.. Kun Ponnari ja Janetski olivat kahvitelleet ja katselleet pentuja kyllikseen, oli aika lähteä kotiin päin. Nakkasimme Janetskin kaverinsa luo ja sitten kurvasimme kohti Parran työpaikkaa. Parran työpaikka on kyllä ihan huippu, yleensä aina joku tulee katsomaan meitä takapihalle nakkeja mukanaan. Niin tuli nytkin, nimittäin Sauli. Teimme hiukan temppuja ja saimme palkaksi herkullisia nakkeja. Namskis! Sitten kelpasikin mennä kotiin ja painua yöpuulle.

Lauantaina meillä ei tehty juurikaan mitään, laiskoteltiin vaan. Parta oli ainoa ahkera ja meni töihin, me Riekkuapinat vaan hengailimme Ponnarin kanssa ja kuorsasimme sohvalla. Välillä käytiin ulkona nauttimassa naapuruston makoisista ompuista ja kotona nakertelimme nahkaluita joita Nynneli oli meille ostanut. Iltaa kohden hieman virkistyimme ja Iltalenkillä olinkin Ponnarin kanssa ihan kaksistaan, Anguksen jäädessä kotiin. Käppäilimme verkkaisesti, meitsi maata nuuhkien. Kotona vetelin iltapalan ja sitten kiipesinkin taas sohvalle lepäilemään. Sitten Ponnari otti Anguksen remmin ja kaksikko lähti ulos, meitsin jäädessä kauneusunille. Ja hyvä että menivät kaksistaan, viipyivät reissullaan NIIN kauan. Angus ja Ponnari kävelivät partaa vastaan ja liftasivat taas kyytiin joltain bussipysäkiltä. Meitsi jäi kotiin koska askeleni ei ole ihan lennokas kuin Anguksen ja reitti kulkee kapeahkoa kävelytietä pitkin jossa on melkoinen määrä pyöräilijöitä. Kaksi koiraa, kapea kävelytie ja koko ajan ohi suhahtelevat fillarit ovat Ponnarista liian haastava yhtälö… Iltalenkki oli ilmeisesti Angukselle juuri sopiva sillä meitsiä ei sinä iltana haastettu enää painimaan : )

Pienet kylpijät

2011-09-02T10:38:00.004+02:00

Torstaina keksimme uuden kivan leikin. Leikkiin tarvitaan kaksi koiraa ja kaksi sohva- tyynyä. Molemmille leikkijöille tyyny suuhun ja sitten painellaan hippulat vinkuen pitkin poikin kotia ja painitaan. Tyynyjen funktio jäi Ponnarille hiukan epäselväksi mutta ei noiden ihmisten kaikkea tarvitsekaan tietää ja tajuta..
Illalla menimme pihalle Partaa vastaan ja siellähän oli yllärivieras Jonttukin. Angus hoiteli tervehtimisen totutun riehakkaasti meitsin odotellessa nätisti vuoroaan . Kun Jonttu oli vapaa, kävelin Jontun luo ja iskeä läjäytin pyllyni maahan. Koska kohteliaat miehet tekee niin : ) Saatoimme Jontun kotiin ja sitten iltalenkkeilimme kotia kohti. Kotona odotti seuraava yllätys: suihku. Parta otti meitsin kaverikseen suihkuun ja hetken päästä kylppäristä tulikin ulos hyvältä tuoksuva, märkä ja nälkäinen meitsi. Parran tullessa pois suihkusta oli Anguksen ja Ponnarin vuoro. En tiedä mitä ne siellä tuhtasivat mutta luvattoman kauan siihen meni. Saattaa tietenkin olla, että Ponnari ei vaan viitsinyt kuivata Angusta ennen kuin oli pessyt omat hiuksensa tai jotain.. Anguksen päästyä kylppäristä otimme pienen kuivattelua nopeuttavan painimatsin ja sitten kiipesimmekin sohvalle nukkumaan. Se torstaista.

Metsämiehet

2011-08-31T12:34:00.005+02:00

Tiistaina lähdimme heti Ponnarin kotiuduttua metsään mellastamaan, ou jee! Metsässä on nenälle niin paljon töitä kun vaan viitsii tehdä ja jos jonkinlaista järsittävääkin löytyy hyvä valikoima. Menimme Anguksen kanssa molemmat nenä maata viistäen samaa hajujälkeä, Ponnari epäili että tuoksun oli saattanut jättää joku hemaiseva tyttö. Nuuskimisen lomassa popsimme hiukan mustikoita ja järsimme antaumuksella kaatuneen puun oksia. Ponnari käytti järsimistauot hyödyksi ja furminoi meitsiä minkä kerkesi. Karvaa lähtee ihan tolkuttomat määrät, ei niinkään Anguksesta mutta meitsistä. Ponnari alkoi hiukan epäillä että joskos meitsillä on tämän karkean turkin alla jossain piilossa pohjavillaa…
Turkin väri vaihtuu koko ajan selkeämmin punaiseksi ja nyt meitsillä on takamuksen päällä hassu kyykäärmeen sahalaitakuvio mustasta karvasta. Eikä selän pidempi, harjasmainen ja kostealla ilmalla kihartuva karvakaan ole mihinkään kadonnut.
Angus taas on vieläkin pehmeä- ja lyhytkarvainen blondiini : )
Metsän jälkeen piti mennä puolipesulle kun meidän molempien masut ja jalat olivat ihan rapaiset ja haisivat sellaiselle, noh, metsäiselle. Pesun ja murkinan jälkeen olikin taas aika ottaa torkut ja ladata akut illan pakollista riekuntaa varten. Ilta ilman painia, mitä se oikein tarkoittaa??

Suihkugeeliä ja muita herkkuja

2011-08-29T14:40:00.004+02:00

Sunnuntaina riemastutimme Ponnaria heti aamusta. Kävimme varkaissa kylppärissä ja viipotin pitkin kämppää suikugeelipullo suussani. Pullo oli tietenkin niin päin että geeli pääsi valumaan lattialle, ei kai se muuten olisi ollut hauskaa? Iloisen vihreää geelivanaa seurasi siivouspartio nimeltään Angus.. Vaikea uskoa että suihkugeeli maistuisi hyvältä mutta ehkäpä Angus on asiasta toista mieltä. Ponnari nappasi uuden lelumme törkeästi parempaan talteen ja alkoi pestä lattioita. Ei ollut maailman tyytyväisin ilme Ponnarin naamalla ei..
Iltapäivällä pakkauduimme autoon ja hurautimme Nakkilaan. Matkalla nappasimme Minskin kyytiin ja Angus teki kaikkensa päästäkseen verkon läpi takapenkille tervehtimään kummitätiään. Perille päästyämme alkoi melkoinen pyörinä ja hyörinä kun me molemmat kiepuimme Minskin jaloissa. Rappuset Nakkilaan mentiin kiitolaukkaa eikä vauhti vähentynyt sisälle päästyämmekään. Kun Nakkilan Isäntä ja Emäntä oli tervehditty, maltoimme hiukan rauhoittaa menoamme. Ihmisten syödessä meitsi asemoitui pöydän alle toivomaan että joku kömpelys pudottaisi vahingossa ruokaa, Angus taas jäi päivystämään Nakkilan Emännän tuolin taa. Kerjäämisestä ei herunut palkkaa ja pöydän allakin oli kovin hiljaista, huono saalis. Onneksi saimme murkinaa ihmisten syötyä ja hiukan herkkujakin.
Kahvittelun jälkeen Minski avasi salaisen herkkupurkin ja syötti meille vielä hiukan nameja emmekä luonnollisestikaan laittaneet hanttiin.
Slurps mikä sunnuntai!

2011-08-28T21:40:00.004+02:00

Perjantaina Ponnari tuli aika myöhään kotiin ja heti tultuaan nappasi hihnat käteen ja lähti meidän kanssa ulkoilemaan. Ensi alkuun reitti oli ihan tuttu mutta sitten pääsimme ihan uusille kulmille. Matka kulki pitkin hiekkatietä, peltoa, metsää ja lopulta kävelytietä. Kävelytie oli kaikessa kapeudessaan hiukan haastava, varsinkin kun polkupyöriä tuli vastaan aika tiheästi ja me riekkuapinat emme ihan aina malta kulkea juuri tuossa ulkoiluttajan jalan vieressä.. Kävelimme aika pitkän pätkän Turkuun ennen kuin yhdelle bussipysäkille pysähtyi tutun näköinen auto. Partahan se siinä, noukki laumansa kyytiin. Eikä yhtään liian aikaisin. Meitsi on niin pieni vielä että oli ihan liian pitkä lenkki, seuraavalla kerralla jään kyllä kotiin ja Ponnari saa lähteä Anguksen kanssa noin kauas kotoa.

Lauantaina parta meni jo aamuksi töihin ja Ponnari lähti samaa matkaa omiin humputuksiinsa. Saimme siis olla ihan rauhassa kahteen pekkaan kotona muutaman tunnin ja aika kuluikin päivätirsoista nauttien. Ponnarin tultua kotiin saimme pari uutta lelua jotka Nynneli oli meille ostanut. Saimme piiiitkään ja monijalkaisen madon sekä hiukan ilmoja pihalle päästäneen jalkapallon. Tartuimme molemmat heti matoa eri päistä kiinni ja aloimme kisailla madon herruudesta. Pientä ratinaa kuului mutta ihmeen hyvin tuo tuhatjalkainen kesti. Illan mittaan toki jalkoja irtosi, oiskohan irtojalkojen saldo ollut 7 nukkumaan mentäessä : )

Vanuatun valtiaat

2011-08-26T12:33:00.002+02:00

Eilen meillä nähtiin jo toinen lumimyräkkä kesän jälkeen. Sohvatyynyjen päälliset ovat edelleen pyykissä, tosin jo puhtaina mutta silittämättä. Koska laiskuri nimeltään Ponnari ei ollut laittanut päällisiä paikoilleen, silppusimme tuhannen päreiksi myös 2 jäljellä ollutta tyynyä. Tyynyt oli ovelasti piilotettu sohvan päällä olevan suojalakanan alle mutta ei näin nokkelia poikia noin helpolla jemmalla hämätä. Ponnarin tullessa kotiin makasimme molemmat pojat tyytyväisinä pöydän alla vanutuppojen keskellä. Ponnari ei näyttänyt kovinkaan ilahtuneelta askarteluprojektimme osalta.
Lähdimme ulos purkamaan hiukan ylimääräistä energiaa ja missäs se paremmin kuluisi kuin metsässä. Metsässä on nenälle kyllä sellainen määrä töitä että jää riekkumiset sikseen : )
Illalla kävimme pikapyrähdyksellä ulkona, emme ulkoilemassa vaan treffeillä. Treffasimme pitkästä aikaa Jontun ja Angus hölmöläinen meni Jontusta ihan sekaisin. Onneksi hetkellisen riekkumisen jälkeen poika malttoi rauhoittua ja pääsi nauttimaan rapsuttelusta. Olemme nähneet Jontun viimeksi ennen juhannusta ja olemme kuulemma molemmat kasvaneet. Angus on rotevoitunut etupäästä ja meitsi kirahvi on kasvanut korkeutta. Olen minä muutenkin tainnut kasvaa, ainakin posket ovat alkaneet hiukan roikkua. Ponnari on esittänyt sellaisen pyynnön, etten alkaisi kuolaamaan ihan mahdottomasti. Yksi superkuolaaja per koti kuulemma riittää ihan hyvin : )

Sitä sun tätä viime viikolta

2011-08-23T08:52:00.004+02:00

Jaa, mitähän täällä on viime aikoina sitten puuhailtu.. No ainakin kunnostauduimme Anguksen kanssa vaaterosmoilussa. Sukkia löytyy harva se päivä meidän sängyistä ja Ponnari on onnistunut takavarikoimaan muutaman sukan suoraan kumpaisenkin riekkuapinan suusta. Sukkien lisäksi keksimme yhtenä iltana oivan vetolelun, Ponnarin rintaliivit. Ponnarin vaatteet olivat tuolilla ja vaatteiden omistaja oli nukahtanut sohvalle. Parran tullessa olimme molemmat kiskomassa vaatekappaletta eri suuntiin niin että ritinä vaan kuului. Aamulla Ponnarin herätessä olimme kiikuttaneet uudelleen muotoillut ja ilmastoinniltaan parannellut liivit Ponnarin kyljen päälle.
Päivänä eräänä Ponnarin tullessa kotiin olimme taas hieman mööbleeranneet kotia enemmän meidän mielemme mukaiseksi. Sohvapöytä löytyi nyt eteisestä ja eteisen tuoli oli käännetty niin, että selkänoja ei ollutkaan enää tylsästi seinää vasten. Tavarat hujahtivat takaisin vanhaan järjestykseen alta aikayksikön, blääh!
Yhtenä aamuna makoilimme Anguksen kanssa rauhallisesti pöydän alla vatsat täynnä ruokaa, ulkoilleina ja tirsoille valmistautuen.. Tai niin ainakin uskottelimme Ponnarille. Ponnari meni pesemään hampaitaan ja mitä nuo ihmiset nyt aamuisin puuhaavat enne töihin lähtöä. Hetken päästä Ponnaria odottikin keittiössä yllätys.. Olimme ottaneet yhden sohvatyynyt ja repineet lattian valkoiseksi vanusta. Ensilumi tulikin aikaisin tänä vuonna. Ainakin tähän huusholliin : ) Tuo oli kyllä Ponnarin ihan oma vika, mitäs otti tyynyistä päälliset pois ja vei pyykkiin. Kuka tuollaista pehmeän höttöistä tyynyä voisi vastustaa?
Angus on tämän viikon ollut totaalisen kyllästynyt ruokaansa joka koostuu siis Yrjölän puurosta, vihanneksista ja lihasta, kalasta tai mahasta. Pojalle ei kelpaa mikään muu kuin meitsin nappulat. Aika hölmöläinen tuo Angus, jos minulta kysytään.
Ponnari haki tähän juttuun kuvaa googlen avulla ja laittoi hakusanoiksi dog movers. Kuvien ilmestyttyä ruutuun Ponnari huomasi tutun näköisen bullmastiffin osumien joukossa. Siellähän oli Titon kuva! Linkki vei siis Titon ja Petun blogiin. Haun tuloksena tekstin kuvaksi valikoitua kuinkin toinen kuva kuvaamaan sisustusintoamme :)

Yllätysretki

2011-08-21T21:58:00.006+02:00

Lauantaina aloitimme päivän pitkällä nuuhkuttelulenkillä ja piipahdimme myös hiukan metsässä. Kotona vetäisimme vatsat täyteen ruokaa ja sitten hengailimmekin hetken kaksin kotona kun Ponnari lähti kylille treffaamaan Janetskia ja Parta lähti töihin. Ponnarin kotiuduttua olimme sopivan levänneitä aloittamaan hurjan riekunnan ja painin.
Parran tullessa kotiin olikin vuorossa illan ylläri. Lähdimme ajamaan Annen ja Sdun mökille tähän lähelle, samalle mökille jolla vietimme juhannuksen. Vajaa tunti autossa ja perillä meitä odotti Tytti, Veera, Anne, Sdu ja jättimäinen lääni juoksenneltavaksi. Tontilla on hurjasti omenapuita ja aina kun meille tuli vähänkin nälkä, ei tarvinnut kuin laskea pää maahan ja mutustella herkullisia omppuja. Olisikohan tuo nyt se paljon puhuttu paratiisi? Kävimme Ponnarin kanssa hiukan kävelemässä tontin rajojen ulkopuolellakin kun Ponnari halusi hiukan testata miten reagoimme siihen, että Ponnari kääntyy takaisin tulosuuntaan meidän haistellessa heinikossa. Hyvin kävi, pinkaisimme molemmat Ponnarin suuntaan niin että hippulat vinkuivat. Angus kiitolaukkasi niin lujaa että lensi kurvissa kyljelleen kun tassun alla oli illan kasteesta märkä nurmikko : )
Meitsi muuten löysi lauantaina oman juttunsa, jalkapallon. Mökillä oli sellainen sopivasti rikki oleva jalkapallo jonka sisällä ei ilma pysynyt täysin. Pallosta sai hyvän otteen ja meitsihän viiletti pallo suussa pitkin pihaa. Vielä hauskempaa oli se, kun Ponnari potki palloa ja meikä juoksi perässä ihan hullunkiilto silmissä :)
Angus taas kunnostautui keinujana ja tyyriin näköisenä kaveri istuskeli pihakeinussa. Hankalin osuus keinumisessa oli keinusta pois hyppääminen, keinu kun iski ikävästi Angusta takamukselle kun hölmöläinen jäi seisoskelemaan paikoilleen keinun eteen..
Illat alkavat pimetä jo aika aikaisin ja meillekin tuli Anguksen kanssa hiukan väsy. Ponnari ihmetteli kun Angusta ei hetkeen näkynyt missään ja etsintäretken tuloksena Angus löytyi nukkumasta talja-asennossa auton viereltä.. On se hassu jätkä!
Olipas ihan huippu lauantai!

Viikonloppu Vaasassa

2011-08-15T10:12:00.005+02:00

Perjantaina lähdimme Ponnarin kanssa Vaasaan, kohti Gerard O'Shean haandlerkurssia. Ajaa köröttelimme välillä pysähdellen ja olimmekin perillä puolilta öin. Perillä Ponnari haki avaimen mökkiimme ja sitten pääsin haistelemaan Vaasalaisten uutisia. En ehtinyt montaa juttua lukea kun vierellemme ajoi auto jonka sisällä oli tutun näköisiä tyyppejä.. Tervehdin pikaisesti Viivin kättä joka roikkui ulkona auton ikkunasta ja sitten kävelimme takaisin autolle ja aloimme etsiä mökkiä. Vaasan Top Camping oli kaikille entuudestaan tuntematon paikka ja pilkko pimeässä mökin löytäminen oli hiukan haasteellista. Kartasta ei ollut paljon apua mutta onneksi Viivi ja Henni löysivät perille ja me saimme vaan körötellä perässä. Paljon ei perjantaina muuta tehty kun purettiin kamat autosta ja painuttiin kaikki nukkumaan. Aamulla oli luvassa aikainen herätys ja kello kuitenkin taisi jo huidella kolmen tienoilla kun mökkimme valot sammuivat..
Lauantaina aamupuuhien jälkeen pakkauduimme autoihin ja ajoimme ensin Tropiclandiaan viemään pikkuruisen Miskan mammansa ja pappansa hoidettavaksi siksi aikaa kun me muut opiskelimme juttuja. Huoltsikan kautta kurvasimme kurssipaikalle ja olimmekin paikalla hyvissä ajoin. Aika riitti häkkien kokoamiseen, ulkoiluun ja pieneen hengailuun ennen h-hetkeä. Lauantai meni juostessa, kävellessä, kuunnellessa ja siinä ettei niin kuunnellut.. Jaksoin kuulemma paremmin kuin Ponnari oli olettanut mutta viimeinen vartti kun piti tehdä juttuja ja kävellä meni meitsiltä häkissä loikoillen. Ei vaan mielenkiinto riittänyt ja väsyttikin jo. Kurssin jälkeen tytöt hakivat Miskan ja joivat kupposet kahvia, me koiruudet vetelimme sikeitä autossa. Mökillä maistui kepollinen ruokaa ja sitten unet. Huh että väsyttikin. Ponnari istuskeli mökin terassilla ja kuorsaukseni kuului kuulemma hyvin ulos asti : ) Ei siis mitään sievää tuhinaa vaan miehekästä jyrinää! Tirsojen jälkeen tytöt ja Miska lähtivät kylille syömään meidän nelijalkaisten jäädessä mökille lepäilemään. Ilta meni rauhallisesti ja melko aikaisin koko mökin väki oli valmiina treffeille unimatin kanssa. Paitsi Miska pikkuinen joka killitteli silmät auki ja hymyillen ihan virkeänä. Hassu pikkuinen jätkä : )
Sunnuntaina kun herätykset piipittivät, niin Viivi löysikin vierestään 2 lämpöistä ruttunaamaa. Olin jossain vaiheessa kömpinyt Viivin ja Mildredin kaveriksi mökin leveimpään sänkyyn. Lattialla oli kyllä Mildredin patjakin mutta miksi meistä kumpikaan olisi siinä nukkunut kun sänkyjäkin on olemassa? Vaikka olisikin ollut kiva jäädä makoilemaan, niin ei auttanut kuin nousta ja alkaa hoidella aamuun kuuluvia askareita. Ponnari lähti pissattamaan meitsiä tukka ihan pystyssä ja silmät vielä puoliksi kiinni. Alkaa muuten olla syksyinen meininki aamuisin, ei ollut yhtään lämmintä vaikka päivästä oli luvattu vielä lauantaita lämpimämpi. Istuin kuistilla katsoen kun tyypit pakkasivat kamoja, siivosivat mökkiä ja kaivelivat jääkaapista kaikki lihapullat mukaan. Ponnari piteli hetken Miskaa että Henni pääsi suihkuun ja sain hiukan nuuskia pienintä ikinä näkemääni ihmistä. Miska on tosiaan vasta vissiin 6 viikkoinen, ei mikään vanha jäppinen. Nuuskin nätisti pienet jalat ja kädet mutta vaippa minua olisi kiinnostanut pitempäänkin.. Kun kaikki oli reerattu, kurvasimme taas huoltsikan kautta oppimaan Gerardilta uusia juttuja. Meitsiä ei paljon napannut seurata lihapullaa tai kuunnella kun minua kutsuttiin, ei niin tipan tippaa. Kävelin ja juoksin muiden kanssa ringissä ihan vauhdikkaasti mutta puolen tunnin jälkeen pääsin häkkiin katselemaan miten muut treenasivat. Tauolla Gerard tuli häkkini luo ja sanoi että meitsistä oli heti aamulla nähnyt, että meitsiä ei kiinnostaisi olla täällä yhtään. Kyllä se Gerard taitaa tietää mistä puhuu : ) Onneksi Ponnari pystyi seuraamaan muiden opiskelua ilman meitsiäkin ja välillä kuului kyllä sellaisia naurun pyrskähdyksiä että Gerard taitaakin olla aika hauska miekkonen..
Sunnuntaisen opiskelun jälkeen kurvasimme läheiselle huoltoasemalle, tytöt juomaan vielä kupposet kahvia ja juoruilemaan ja me koirat nukkumaan viileissä autoissa. Kotimatkan nukuin melkein kokonaan, kuorsaukseni lakkasi pysähdyspaikoillakin vaan siinä tapauksessa, että auton takaovi aukesi ja kävin ulkona : ) Yhdellä pysähdyksellä loikin pitkässä heinikossa ja Ponnari alkoi jo ihmetellä mitä mielenkiintoista siellä heinien joukossa on kunnes loikkasin takaisin kävelytielle yllätys suussani. Meitsi löysi kuolleen linnun ja toin saaliin innoissani Ponnarille. Siinä kohtaa Ponnari oli enemmän kuin iloinen siitä, että tiedän mitä pitää tehdä kun sanotaan irti…
Kotona meitä oli vastassa iloinen Angus sekä Parta, pojilla oli tainnut olla meitä hiukan ikävä. Älyttömän kiva viikonloppu!

Nak nak Nakkila

2011-08-12T11:57:00.005+02:00

Torstaina lähdimme puolilta päivin ajelellu ja määrän- pääksi paljastui Nakkila. Tuli meitsinkin jalkoihin vauhtia kun mietin heti autosta pois hypätessä, että mitähän herkkuja meille on ostettu.. Parta ja Ponnarikin hengailivat hetkisen Nakkilassa ennen kuin lähtivät viemään Nakkilan Isännän autoa huoltoon. Me pojat pistimme sillä välin hulinaksi ja revimme kappaleiksi pari lelua, kyttäilimme parvekkeelta pihan tapahtumia, leikimme tennispalloilla ja seurasimme Nakkilan Emäntää herkeämättä. Salaisuudeksi jää taas se, paljonko ja millaisia herkkuja napoihimme vetelimme. Kotona olikin aika ottaa kunnon tirsat, eihän kukaan nyt kyläillessä nuku :) Iltalenkillä puolilta öin alkaa olla muuten ihan huisin pimeää. Ei ole kummoinenkaan näkyvyys, varsinkaan kun täällä seuduilla ei ole katuvalot päällä. Onneksi pimeys ei haittaa uutisten lukemista tai muutakaan ulkona puuhastelua :)

Lemmy lampputolppa

2011-08-10T10:43:00.005+02:00

Meitsin pitäisi nyt tosissaan alkaa leventyä, olen niin kapoinen että Angus luuli minua lampputolpaksii ja nosti koipeean meitsiä vasten. Siinä sitä sitten ulkoiltiin, toinen etujalka ylhäältä alas asti märkänä. Hiukan voisi Anguskin katsoa mihin pissailee.. No, onneksi tällaisiin onnettomuuksiin auttaa suihkussa käynti :)
Nakkilan Isäntäkin kävi meillä kylässä maanantaina ja koitimme kovasti kiivetä molemmat Paapan syliin mutta melkein yhteen ääneen Parta ja Ponnari kielsivät moiset puuhat. Blääh! Muutoin viikko on kulunut tavalliseen tapaan; painien, riekkuen ja hiukan keppostellen. En nyt paljasta kumpi meistä on tehnyt mitäkin mutta hampaidemme voiman on saanut kokea pleikkarin ohjain ja Ponnarin pappan talvisodassa käyttämä lääkintämiehen puinen arkku.. Johan tässä onkin oltu tuhoamatta mitään, jo se oli aikakin aloittaa :)

Minski kävi kylässä

2011-08-09T19:34:00.002+02:00

Sunnuntaina saimme Minskin kylään, jee jee! Minski oli ollut hiukan reissussa ja saimme tuliaisiksi skottiruutuiset huivit. Angus ei oikein halunnut pitää huivia kaulassa mutta meitsiä moinen ei haitannut. Tosin yritin syödä Anguksen huivin kun sitä ei kerran pidetty kaulassa. Minski toi meille tietystikin herkkuja ja istuimme kuin kuolaavat patsaat Minskin edessä herkullisia lihapullia syöden. Kun herkut loppuivat, tungin varoiksi pääni Minskin kassiin tarkastaakseni, ettei sinne vahingossa vaan jäänyt yhtään namia… Kiehnasimme Minskin jaloissa ja sylissä maksimoidaksemme rapsutukset, silitykset ja taputukset.
Lähdimme saattamaan fillarilla tullutta Minskiä kotiin ja saimme niskaamme sellaisen sadekuuron että mikään määrä ravistelua ja päristelyä ei kuivattanut turkkia. Onneksi kesäsade on lämmintä ja virkistävää. Meitsi ihmetteli Minskin fillarin etupyörää ja yritin koko ajan leikkiä sen kanssa. Pyörä vaan ei innostunut ja meinasi koko ajan tulla meitsiä päin. Tylsä vekotin. Nuohottuamme ojassa, metsässä ja pitkässä heinikossa kotiin päästyämme oli suihkun aika. Melko mutaista vettä sinne viemäriin kyllä valuikin, yöks! Angus tosin oli sitä mieltä että tällainen koko ajan suihkussa käyminen ei ole ollenkaan koirien puuhaa ja tyyppi yrittikin parhaansa mukaan karata suihkusta saunaan. Ei kummoistakaan menetystä asiassa, Ponnari on ihan poliisi näissä jutuissa.

Treffeillä Hattaraisen kanssa

2011-08-07T20:12:00.006+02:00

Lauantai alkoi ihan superilla yllätyksellä. Ponnari pakkasi meidät autoon ja ajoimme koirapuistoon. Ehdimme kirmata keskenämme vain hetken kun paikalle kurvasi auto ja autosta loikkasi ihanainen Fergie Hattarapää. Tuli sieltä autosta Tanjakin mutta meitä ei paljon muu kiinnostanut kuin Hattara.. Aikamoista tantereen tärinää kun painoimme perä kanaa pitkin puistoa. Ei kuulkaa haitannut yhtään vaikka satoi vettä. Fergie oli kiinnostuneempi Anguksesta kuin minusta ja välillä meitsin oli pakko hiukan komentaa Angusta kauemmas. Kun seura on mukavaa niin aika menee ihan siivillä. Yks kaks oli hurahtanut jo puolitoistatuntia ja meistä alkoi olla veto pois. Kotiin päästyämme jouduimme suihkuun, sen verran tuli kierittyä märässä hiekassa.. Suihkun jälkeen vetelimme aamiaiset napoihimme ja kiipesimme sohvall nukkumaan. Toivottavasti pääsemme tuollaisille treffeille toistekin!

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

2011-07-29T10:40:00.006+02:00

Meitsille on tullut pakottava tarve pissata lirauttaa aina siihen, mihin Angus on juuri nostanut jalkaansa. Homman tekee haastavaksi se, että en vielä nosta jalkaa muuta kuin satunnaisesti ihan vahingossa. Onneksi nokkelat pärjäävät ja keksivät keinon toteuttaa pakkomielteitään.. Kun Angus nosti jalkaansa kiveä vasten niin meitsi hypätä pompsautti itsensä kiven päälle ja lorotteli menemään : ) Seinien vierustat ovat hankalia mutta onneksi takajalat taipuvat hyvin sivuille..
Yhtenä päivänä kyllästyimme huonekalujen järjestykseen ja päätimme hiukan mööbleerata. Angus puski sohvapöydän keittiöön, ihan jääkaapin oven eteen. Angus varmaan ajatteli, että kun ruoka tulee kerran jääkaapista, olisi vaan fiksua, että pöytä on siinä mahdollisimman lähellä. Meitsi taas kyllästyi parvekkeen tuolien järjestykseen ja päätti hiukan parannella parvekkeen feng shuita. Roudasin kaksi tuolia lähemmän kaidetta, lisää tarkkailupisteitä meitsille ja Angukselle : ) Niin ja toin tuolien päällä olleet huovat sisälle, yhden omaan ja toisen Anguksen sänkyyn. Ajattelin että syksy on tulossa ja silloin voi tarvita peittoa nukkuessa.

Jäppiset Jalasjärvellä

2011-07-28T02:35:00.006+02:00

Niin, käväisimme Jalasjärvellä ihka ensimmäistä kertaa. Jalasjärvellä on Minskin ranchi ja tällä kertaa siellä hääri Nakkilan Emäntä saapuessamme paikalle. Siinä sitä riitti nuuskimista ihan uusissa paikoissa, niin sisällä kuin ulkonakin. Nukuimme molemmat Nakkilan Emännän jaloissa tai vieressä. Angus innostui pulikoimaan ojissa ja sai sellaisia vesihirviön hepuleita että pari kertaa Ponnari meinasi seurata kaveria ojaan..
Pihalle viritettiin sellainen juoksuvaijeri ja vaijeriin kiinnitettiin Angus. Meitsi sai pampparoida vapaana koska meitsillä ei ollut minkäänlaista tarvetta lähteä pihasta. Miksi kukaan lähtisi pois mahdollisten herkkujen luota? Leikimme ulkona palloilla, frisbeillä, risuilla ja kävyillä. Kaikkein parasta oli hakea muuratusta grillistä sytykkeitä ja levitellä ne ympäri pihaa : )Leikkimisen ohella olin apurina pihahommissa; nappasin pihalta jonkun kuopsuttimen, iskin sen maahan pystyyn ja aloin järsiä puista kahvaa.. Kai sekin voidaan auttamiseksi laskea?
Yhdellä kävelylenkillä Nakkilan Emäntä bongasi metsässä jotain keltaista ja lähti katsomaan olisiko siellä piilossa kantarelleja. Olihan siellä, ihan hirmuinen esiintymä. Odottelimme Ponnarin kanssa kun Nakkilan Emäntä keräsi herkut talteen ja pulikoimme isossa ojassa ihan huolella. Kantarellisaalis oli valtaisa ja me pojat haisimme ojassa plutaamisen jälkeen ihan lehmän jätöksiltä. Meillä ei siis ollut asiaa sisälle ennen suihkua. Prrh, letkupesu ei ollut Anguksen mieleen yhtään ja kaveri yrittikin pakoilla vettä parhaansa mukaan. On se kumma miten ojan likainen vesi viehättää mutta letkusta tuleva puhdas vesi ei.

Pari päivää lekoteltuamme Paidannevalla pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja lähdimme ajamaan kotia kohti. Matkalla pysähdyimme ulkoilemaan ja näimme aitauksessa kaksi alpakkaa. Angus oli otuksista ihan täpinöissään ja toista alpakkaa kiinnosti kovasti näin komeat kaverit: )
Kylässä on kivaa mutta kotona parasta!

Voi pyhä jysäys kun kirjuri on ollut laiska..

2011-07-27T17:59:00.005+02:00

Viime viikolla olimmekin hiukan retkillä. Antibiootit purivat kuumeeseen eikä sen suurempaa vikaa löytynyt joten uskaltauduimme kesäretkelle. Keskiviikkona ajoimme Helsinkiin poseeraamaan valokuvaajalle. Jenni Kaurila Studio Nevianilta kuvasi meitä molempia erikseen ja yhdessä ja tämän jutut kuvat ovatkin Jennin ottamia. Yhteiskuvat eivät tainneet onnistua ollenkaan kun emme malttaneet pysytellä paikoillamme yhtä aikaa tai ainakaan tarpeeksi lähellä toisiamme. Kuvauksen aikana Parta ja Ponnari oppivat jotain uutta meitsistä. Nimittäin sen, että meitsin saa hyppimään ja loikkimaan kuin bokserin, jos pitele kädessään sellaista kissoille tarkoitettua keppiä jonka päässä on sellainen huiskula. Loikin takajaloillani kuin kenguru ja lopulta kaikki neljä tassua olivat ilmassa kun koitin saada ihanan lelun kiinni. Lopulta ahkera loikkiminen palkittiin ja sain lelun hampaisiini. Kauaa ei lelu kestänyt mutta pelkkä keppikin oli kiva lelu. Angus ihastui matalasti röhkivään possuun ja kaveri yrittikin kiivetä pöydälle possua hakemaan kun Ponnari ei tajunnut sitä heti antaa. Kuvauksissa oli kivaa mutta ihan hitsin kuumaa. Lähdimmekin heti kun kuvat oli saatu otettua viilentymään ilmastoituun autoon. Ou jee! Treffasimme myös sukulaispoikamme Bramin ja kaveri onkin melkoinen komistus ja hurmuri.
Ulkoisten kuvien jälkeen ajelimme otattamaan Anguksesta hiukan sisäisiä kuvia. Angus on näes siinä iässä, että kyynärnivelet oli aika kuvata. Kaverin kuvat näyttivät hyviltä ja lääkkeistä tuli hyvät pöhinät. Angus hoippui kuin humalainen eikä katsekaan oikein tarkentunut. Autossa oli rauhallista kun nukutuksen jäljiltä Angus veteli sikeitä ja meitsihän nyt muutenkin nukkuu aina autossa. Sellainen keskiviikko.
Torstaina heräsimmekin Jalasjärveltä. Niin juuri, kuvausten jälkeen ajaa hurautimme paidannevalle Nakkilan emännän hemmoteltaviksi. Siitä lisää joku toinen päivä : )

Koiranpoika sairastaa..

2011-07-16T17:55:00.007+02:00

Perjantaina Angus jätettiin ihan yksikseen kotiin kun meitsi, Parta ja Ponnari lähtivät käymään lekurissa. Meitsi oli jo torstaina ihan flaatti, ruoka ei maistunut eikä juominenkaan kiinnostanut. Meitsillä oli hiukan kuumetta ja vietinkin koko torstain lepäillen. Anguskin malttoi jättää meitsin rauhaan, poika osaa lukea koiraa aika kelvollisesti. Lääkärillä sain nestettä nahan alle ja lääkäri otti meitsistä verikokeita. Tulehdusarvot ja kaikki muukin oli ihan ookooo, en aristellut mitään paikkaa ja annoin lekurin tutkia itseni rauhallisesti istuskellen. Antibiootteja tässä nyt popsitaan ja toivotaan että tauti, mikä ikinä sitten onkaan, tajuaa lähteä kiitämään huitin tuuttiin täältä.Viikonloppu menikin rauhallisesti ulkoillen ja paljon nukkuen. Sunnuntaina kävimme Nakkilassa herkuttelemassa ja olinkin jo silloin taas oma ahmatti itseni.

Makeaa mahan täydeltä

2011-07-15T00:23:00.005+02:00

Maanantaina olimme varsinaisia kyläluutia. Aamulla Parran herättyä lähdimme poikaporukassa ajelulle ja ensimmäinen pysähdyspaikka oli Nakkila. Nakkilan väki oli sitä mieltä että meitsi on kasvanut ihan julmetusti parin viikon aikana ja kaipa se on totta. Korkeus ja pituus on kohdillaan, nyt kasvetaan leveyttä :) Nakkilassa nautiskelimme herkkuja ja leikimme Nakkilan emännän kanssa kivoja leikkejä. Kyllä mummulassa on kivaa!
Nakkilasta ajoimme Minskilään Minnan lellittäviksi. Minskillä oli meitä kuulemma ihan kamalan hirmuinen ikävä kun emme ole tainneet pariin viikkoon nähdä. On kuulkaa aika kivaa olla tykätty :)
Jäimme Minskin luo hengailemaan siksi aikaa kun Parta hoiteli jotain asioita kylillä, ei hullumpaa.. Työpäivän mittainen sosiaalisuus ja herkuista pingottavat mahat saivat nämä pojat vaipumaan heti kotiin päästyämme unten maille. Tasatahtinen kuorsaus täytti makuuhuoneen kun painuimme kodin viileimpään ja pimeimpään paikkaan tupsluureille.
Aika huppu aloitus viikolle!

Party party party!

2011-07-14T20:05:00.004+02:00

Keskiviikkona Anguksen juhlat jatkuivat kun sankaria tulivat juhlimaan Janetski ja tyttö-Kaitsu. Rapsutuksia ja herkkuja sateli ja teimmekin Anguksen kanssa sellaisen diilin, että meitsi kiehnää Janetskin ympärillä ja Angus Kaitsun.
Hyvin sujui tuo jako eikä tarvinnut kisata huomiosta kun molemmilla oli oma silittelijä. Ponnari sai keitellä rauhassa kahvit ja ottaa herkullisen tuoksuiset muffinssit uunista kun pyörimme ja hyörimme tyttöjen sylissä ja jaloissa.
Meinasimme Anguksen kanssa antaa pienen painiesityksen vieraille mutta emme jaksaneet oikein alkulämmittelyä pidemmälle. Janetski ja Kaitsu olivat paljon parempia kohteita energian tuhlailuun kuin ainainen painin myllerrys.
Kävimme saattamassa tytöt bussipysäkille ja saimme taas yhden uuden fanin. Kun bussi kurvasi pysäkille niin istuimme nätisti vieretysten Ponnarin jalkojen edessä ja tuijotimme silmää räpäyttämättä linja-autoa ja sinne kapuavia tyttöjä. Bussissa istui nainen joka katseli meitä leveästi hymyillen. Kun bussi lähti pysäkiltä jatkamaan matkaansa, uusin fanimme vilkutti meille ikkunasta ja katseli meitä ihan hurmioituneen näköisenä. Eipä tuo kai ihme ole, kukas nyt ei näin komeista kavereista menisi ihan sekaisin : )

Onnea Angus!

2011-07-13T19:45:00.004+02:00

Tiistaina 12.7. vietettiin hoitopoikamme Anguksen synttäreitä, tällä kertaa ihan oikeana päivänä :)
Masa-Pallopää nautti lahjoista ja maukkaasta kakusta, kuvattavana olosta taas ei niinkään :) Näin oikeana päivänä otetussa kuvassa päivänsankari on hiukan iloisemman näköinen kuin siinä harjoituskuvassa..

Yksivuotias ihana pallopää

Lahjaksi saatu Gigabite saa kyytiä

Päivänsankarin lahjapöytä

Unto

2011-07-05T22:34:00.004+02:00

Täällä on muisteltu Maailman parasta Ukkelia eli Untoa viime päivinä normaalia enemmän. Viime perjantaina Untamo olisi täyttänyt 3 vuotta ja tänään taas on Unton nimipäivä. Haavassa on päällä jo rupi mutta herkästi se haava vieläkin vaan aukeaa. Onneksi Parralla ja Ponnarilla on meidät.
Ensimmäisessä kuvassa Unto poseeraa viime kesänä komean saaliinsa kanssa Kuopion näyttelyiden jälkeen ja jälkimmäinen kuva on yksi Ponnarin parhaista otoksista Herra Ylikurtusta.

Helteistä menoa

2011-07-04T17:32:00.001+02:00

Helteet ovat olleet sellaiset, ettei täällä ole tehty paljon mitään. Päivälenkillä ainoa hiukan viileämpi paikka on metsä ja siellä onkin vietetty aikaa. Ensimmäiset mustikat ja mansikat on bongattu ja maistettu, kyllä metsässä on maukasta : ) Yhtenä yönä kävimme koirapuistossa hiukan juoksentelemassa, yhden aikaan yöllä oli just eikä melkein sopiva lämpötila. Olimme ensimmäistä kertaa Kaarinan koirapuistossa eikä se ollut yhtään hullumpi paikka. Helteet päättyivät eiliseen hurjaan ukonilmaan ja ukkosen ryökäle hajotti tästä talosta hissin. Lämpöä +30, ilmankosteus yli 70 ja ulkoilun jälkeen piti kävellä rappuset kutoseen asti. Meitsi ei tykännyt. Angus sai mukavasti harjoitusta rappusissa kulkemisesta ja nyt alkaa sujua jo ihan hyvin alaspäinkin meno. Ylöspäin ei le mitään ongelmaa, paitsi meitsillä. Koitin jarrutella ja jäädä tasanteille mutta kas kummaa, kukaan ei nostanut minua syliin ja kantanut ylös : ) Meitsikin alkaa osoittaa merkkejä isoksi pojaksi tulemisesta, takajalka on jo noussut muutaman kerran ja tyttöpissatessakin toinen takajalka vetää jo aika paljon sivuun. Vielä minusta tulee iso poika : ) Korkeudessa olen saanut Anguksen kkiinni, leveydessä on vielä kirittävää. Mutta Angus täyttääkin tämän kuun 12. päivä vuoden ja meitsi on silloin vielä vaille 9 kuukauden ikäinen, aikaa siis on. Eipä kai tässä ole mikään kiire kasvaa, kaikki aikanaan.

Hellepäivissä parasta on yö.

2011-06-30T18:16:00.006+02:00

Ja jäiset luut.
Pariin päivään ei olla paljon muuta tehty kuin maattu lattialla mahdollisimman viileässä paikassa ja läähätetty. Öisellä ulkoilukeikalla jaksaa jo hiukan riekkuakin mutta päivät menevät kyllä ihan siestaa vietellen. Onneksi jäiset luut viilentävät kivasti, samoin makuuhuoneessa oleva ilmastointilaite :)
Läähäpetterit kuittaavat taas tältä erää.

Turussa hurmausreissulla

2011-06-29T21:03:00.010+02:00

Tiistaina lähdimme pienelle ajelulle iltasella. Ajoimme Aurajoen rantaan istuskelemaan ja katselemaan kaupungin menoa. Haistelimme uusia uutisia, katselimme koiria ja ihmisiä sekä joessa kelluvia saunoja. Saunat ovat taideteoksia joihin voi varata itselleen saunavuoron. Näpsäkkää. Yksi saunoista on kokonaan lasia, Kiekkoleijonat saunoivat siellä juhliessaan huikeaa menestystään. Kuvan sauna on nimeltään Hot Cube ja kuvan on näpsäissyt Turun museokeskus/Mikko Kyynäräinen. Tarkastimme myös Myllysillan edistymistä ja saattaa olla, että Turun keskustassa on jo syksyllä taas 5 siltaa. Saimme fanijoukkoomme uuden jäsenen kun pyöräilevä tyttö pysähtyi kohdallemme ja kysyi saako meitä tulla silittelemään. Parta ja Ponnari vastasivat myöntävästi sillä varauksella, ettei kuola pelota. Tyttöä ei kuola pelottanut ja syykin siihen selvisi. Tytöllä on ollut Bullmastiffi itsellään ja kaipuu uuteen ruttukuonoon on kova. Nautimme kehuista, huomiosta sekä rapsutteluista täysin siemauksin. Rannassa hengailu oli mukavaa helteisen päivän jälkeen, illalla asteita oli enää 22 ja jaksoimme hiukan jo riekkuakin. Jätimme Parran kylille ja ajaa köröttelimme Ponnarin kanssa kotiin iltapalalle puolilta öin. Olipa kiva retki!

Antti ja Leevi on the road again

2011-06-27T16:06:00.002+02:00

Yhtenä päivänä kun hengailimme nurmikolla Ponnarin harjattavana kuulimme tutun äänen. Pyörätieltä kuului iloinen kilikellon rinkutus ja kirkkaalla äänellä huudahdettu: Isi, tuolla on Antti ja Leevi! Nimiemme suomentajahan se siellä tulla pyöräili. Tyttö esitteli meidät isälleen innostuneesti ja kehui meitä söpöisiksi. Pienellä tytöllä on hyvin kehittynyt maku koirien suhteen : ) Tytön isä oli hieman ihmeissään nähdessään meidät, hän oli kuulemma kuvitellut meidät hiukan eri kokoisiksi ja näköisiksi tytön kertoessa kuinka söpöisiä olemme. Meistä oli kuulemma puhuttu kotona paljon ja kuvailun mukaan toinen meistä näyttää leijonalta ja toinen ketulta. Meitsi lienee se kettu : )
Käväisimme koirapuistossa yhtenä päivänä ja ensimmäistä kertaa saimme seuraa leikkeihimme. Seuranamme oli 10 kuukauden ikäinen Glen of Imaalinterrieri. Terhakka kaveri joka ei jäänyt jalkoihin vaikka olikin meistä kolmesta pienin. Kierimme maassa ja jahtasimme toisiamme puolisen tuntia, sitten pattereistamme loppui virta ja makoilimme vettä juoden ja jäähdytellen hetkisen.
Kotona maistui ruoka ja ruuan jälkeen oli tietysti ruokalevon aika. Ah tätä koiran elämän rankkuutta : )

Ihan rättipoikkiväsynyttä sakkia

2011-06-26T22:56:00.010+02:00

Juhannuspäivä meni kokonaan akkuja ladaten, oli aattona sen verran rankkaa että meistä ei ollut kuin pikapikaa ulkoilemaan, syömään ja nukkumaan. Ei edes yhtään painimatsia jaksettu ottaa koko päivänä. Totaalinen loikoilupäivä silloin tällöin tekee kai ihan hyvääkin. Aamulenkki oli juuri sen mittainen että saimme molemmat asiamme tehtyä, sitten käänsimmekin heti kuonot takaisin menosuuntaan emmekä suostuneet ottamaan enää askeltakaan muualle kuin kotiin päin. Ei siinä paljoa auttanut Ponnarin taistella kahta jästipäätä vastaan : )

Unohtui kertoa aatosta se, että teimme tuttavuutta Annen jättiläiskanin kanssa. Pupu oli isompi kuin kissa ja tassujen koko oli ihan hillitön. Kun huomasimme kanin aitauksessaan olimme heti menossa hieromaan tuttavuutta mutta pupua ei paljon tällaiset pojat kiinnostaneet. Pupu loikki sisälle koppiinsa ja piti sellaisen rumpusoolon takajaloillaan että jäimme molemmat pää kenossa kuuntelemaan moista kalabaliikkia. Aikamoinen otus! Toinen aaton kiinnostava tuttavuus oli Sdun mopo. Meitä poikia kiinnostaa sellaiset äijämäiset menopelit : )

Janin ja Jymyn juhannusaatto

2011-06-25T21:41:00.008+02:00

Ilma selkeni iltaa kohden ja pääsimme sittenkin lähtemään Annen ja Sdun mökille. Matkaa mökille ei ollut kuin 50 kilsaa joten autossa ei tarvinnut kauaa makoilla kun jo oltiinkin perillä. Kun kurvasimme pihaan siellä meitä olikin vastassa koiratytöt Tytti ja Veera sekä Anne ja Sdu. Pääsimme heti kirmaamaan vapaina ja sitä riemua kestikin sitten pitkälle aamuyöhön asti. Viiletimme ihan ekaksi tutkimaan tilukset Tytin tiukan valvonnan alla. Veeralla oli varvas murtunut mutta hyvin tyttö silti oli oppaana meille kaupunkilaisille. Tontti rajoittuu järveen ja Tytti pulahti uimaan heti rantaan savuttuamme. Angus seurasi perässä ja kahlaili rannassa mutta meitsi jonka tassut ovat ilmeisesti sokerista ei todellakaan mennyt veteen loiskimaan. Hyi yöks!

Kotvasen aikaa tiluksiin tutustuttuamme paikalle saapui Annen veli Timo vaimonsa Päivin kanssa. Päivin ja Anguksen ensimmäinen kohtaaminen oli hieman huono, Päivi on hiukan arka koirien kanssa ja Angus ei kuitenkaan ole rauhallisimmasta tai pienimmästä päästä tätä lajia. Onneksi Angus rauhoittui illan mittaa ja Päivinkin jännitys hälveni niin että kaikki mahtuivat mainiosti samalle pihalle. Timo nappasi kottikärryt ja alkoi tehdä kaikenlaisia askareita ja me Anguksen kanssa lyöttäydyimme heti siihen jengiin. Seurasimme Timoa ja kottikärryjä kuin hait laivaa. Olimme kuulemma hupaisan näköinen seurue : )
Grillin kuumetessa liimauduimme Anguksen kanssa niin lähelle grilliä kuin vain pääsimme. Huumaava tuoksu sai meidät nököttämään paikoillamme kuin tatit ja toivomaan että grillipihtien otteesta lipsahtaisi jotain maahan. Pihtien ote piti mutta saimme silti hiukan maistiaisia, slurps! Keskiyön aikaan kasattiin kokko ja meidät kytkettiin hihnoihin, ihan vaan varmuuden vuoksi. Ja hyvä niin, meitsi meinaan ei liekkejä kavahda ja iskinkin itseni makaamaan liekkien ihanaan lämpöön. Kuulemma hivenen epäkoiramaista toimintaa. AI niin, Timo päätti viedä meidät molemmat lurppanaamat kotiinsa Sotkamoon pesäpalloleirille. Anguksen Sotkamonimeksi tuli Jani jonkun superhuippu lukkarin mukaan ja meitsin pesisnimeksi tuli Jymy. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti opetella kesän ajan pesäpalloa ja palata kotiin syksyllä uusia taitojamme esittelemään.
Kahden aikaan aamuyöllä alkoi tulla hiukan uni ja käperryimme Anguksen kanssa kuistille nukkumaan. Kauaa emme ehtineet ulkosalla kuorsata kun jo pääsimme autoon tirsoille ja kotimatkalle. Emme malttaneet lähteä pesäpallokoiriksi Sotkamoon, kotona on kuitenkin niin kivaa. Ihan huippu päivä!

Mihin ne tekstit oikein katoaa?

2011-06-24T07:43:00.003+02:00

Jaa, täältähän on kadonnut taas tekstejä :(
Ponnarilla oli muutama valmis teksti tältä viikolta kuvia vaille valmiina, mutta tekstit ovat taas haihtuneet savuna ilmaan.. No, eipä niissä onneksi mitään ihmeellisyyksiä ollut, normaalia painimista ja pehmolelujen riepottelua.
Juhannusaatto valkeni melko sateisen näköisenä eikä lämpötilakaan taida olla paljoa yli kymmenen. Voi olla että piipahdus Annen ja Sdun mökille jää tekemättä jollei tuo ilma tuosta kaunistu. Onneksi suunnitelma beekin on ihan hyvä, Parran pari kaveria tulee meille saunomaan mikäli mökkireissu jää tekemättä.
Angus ryökäle heitti meitsiä kivellä ja tähtäsi ihan selvästi vielä päähän. Angus on kova ruopimaan maata kun asiat on tehty ja eilen kaveri ruopaisi niin, että yksi kivi singahti suoraan meitsiä päin. Onneksi kumarruin juuri haistelemaan jotain hyvää juttua, muuten olisi kyllä kivi kopahtanut meikää suoraan silmien väliin. Kivitetyksi joutuminen ärsytti meitsiä sen verran että oli ihan pakko hiukan kurmuttaa Angusta. Mutta ei pahasti :)
Eilen saimme aikaan melkoisen sotkun kun kävimme taistelua pehmoleluja vastaan. Lelut hävisivät kirkkaasti ja parvekkeen koko lattia oli Ponnarin iloksi täynnä erilaisia täytteitä. Oli vanua, jotain pilkottua vaahtomuovia ja sahanpurua muistuttavaa materiaalia.
Kummallista kyllä, meidät suljettiin pois parvekkeelta siivouksen ajaksi :)
Käväisimme taas metsässä hiukan riehumassa ja huomasimme että siellähän on mustikan raakileita vaikka kuinka paljon, kypsyisivätpä nopeasti niin saataisinn Anguksen kanssa nautittua antioksidantit suoraan metsästä :)
Tämän netistä lainatun kuvan myötä tämä huusholli toivottaa kaikille oikein mukavaa Juhannusta!

Onnea Angus! Tai sitten ei..

2011-06-20T12:44:00.006+02:00

Juuri tulleen tiedon mukaan Anguksella onkin synttärit vasta 12.7. joten vietämmekin siis harjoitusjuhlia :)
Kuvan leijona on lahja Minskiltä ja sammakko lahja Nynneliltä. Leijona siksi että yhdennäköisyys Anguksen kanssa on melkoinen ja sammakko siksi, että Angus makoilee melkein aina sammakkona lattialla.
Synttäripojan poseeraus oli hiukan lyhytkestoista, tässä onnistunein kuva päivänsankarista:

Ja nyt siirrymme juhlimaan ulkotiloihin. Iltaa ja kakkua odotellessa..

Minskillä hoidossa

2011-06-19T21:14:00.004+02:00

Sunnuntaina pakkauduimme autoon heti aamusta ja ajaa hurautimme Minskilään. Parralla ja Ponnarilla oli jotain menoa ja pääsimme taas lempparipaikkaamme hoitoon. Heti aamupalaksi vetelimme pussillisen jotain kuivattuja lihapullia, slurps! Pullat olivat niin herkkua että Angus vei meitsille tarkoitetun herkun ihan meitsin nenän edestä. Melkoinen temppu, olen meinaan sellainen ruoka- ja herkkuimuri että välistä vetäjän on oltava melkein valoa nopeampi.

Minskin kanssa ulkoilimme, lepäilimme sohvalla, leikimme ja painimme. Ulkona tutustuimme yhteen leikattuun uroskoiraan ja viera uros oli ihan ihmeissään kun kaksi viriiliä skottia nuuski uutta tuttavuutta ja koitti saada kaveria leikkimään. Kaikki eivät ihan tajua innokkuuttamme :)
Angus sai Minskiltä synttärilahjoja jo sunnuntaina, vaikka oikea juhlapäivä onkin vasta maanantai. Kaveri sai pehmoisen leijonan ja uuden kaulapannan. Leijona näyttää aika paljon Angukselta, ei ihme että pikkutyttö silloin aikanaan erehtyi luulemaan Angusta leijonaksi :)
Parta ja Ponnari tulivat alkuillasta noukkimaan meidät kotiin mutta Angus näytti hiukan siltä, että meinaa jäädä Minskilään. Meitsi taas oli ihan tikkana eteisessä istumassa ja odottamassa pantaa kaulaan mutta Masa Pallopää se vaan kiehnasi Minskin jaloissa. Angus on ihan Minskin poika :)

Pellon pojat painii

2011-06-18T22:03:00.007+02:00

Lauantaina suuntasimme alkuillasta metsään ja arvatkaapas kuka bongasi meidät matkalla? No Jonttu! Saimme Jontusta seuraa retkellemme ja päädyimme läheiselle vehnäpellolle hiukan painimaan. Ei paljoa haitannut pellon mutaisuus kun me pojat loikittiin keskellä vehniä. Peltoon jäi melkoisia kuvioita, ettei vaan pellon omistaja luule jonkun yliluonnollisen otuksen käyneen kääntymässä pellolla? Jonttu nappasi muutaman kuvankin meistä ja tässäpä pellon poikien temmellystä:

Voi mörkö!

2011-06-17T17:04:00.004+02:00

Meitsillä taitaa olla menossa jonkinlainen mörkökausi. Kävimme hakemassa Partaa töistä yhtenä iltana ja joutessamme käppäilimme Ponnarin ja Anguksen kanssa hiukan Aurajoen rannalla. Nuuskimme tyytyväisinä kaupunkilaisten uutisia ja katselimme jokilaivoilla virvokkeita nauttivia tyyppejä. Ihan yllättäen pelästyin mustaa metallista roskista enkä uskaltanut mennä mokomaa edes lähelle ennen kuin Angus tuli ja nosti komeasti jalkaansa roskista vasten. Hassuja pelästyksiä sitä kohtaakin, onneksi Angus näytti ettei roskis ollutkaan yhtään pelottava.
Angus on sellainen Mutka-Masa että voi jösses sentään. Kaveri nostaa jalkaansa pissiäkseen ja samalla kääntää itsensä niin mutkalle että useasti tyyppi pissii itseään etujalkaan. Aika tiuhaan joutu Angus jalkapesulle, meillä ei kuulemma pissajalat pääse sohvalle :) Hassu jätkä toi meitsin painikaveri.
Ponnari on taas tehnyt kaverinsa ja uskollisen apurinsa Ken Puun kanssa vihannessosetta pakkaseen ja mehän olemme tietenkin olleet oivina apumiehinä. Makasimme molemmat Ponnarin jaloissa kun Ponnari pilkkoi vihanneksia ja heitteli niitä Keniin soseutumaan. Vaikeutti kuulemma hiukan liikkumista, kun joka suunnassa askelten tiellä rötkötti pätkä koiraa.. Mehän vaan makoiltiin siivoamassa maahan pudonneet kasvikset :)

Kruuna ja Klaava

2011-06-16T14:13:00.008+02:00

Olemme Anguksen kanssa kuulemma kuin saman kolikon kaksi eri puolta.

Meitsi on rauhallinen ja lunki jätkä, Angus taas häärää koko ajan jotain.

Meitsi suojelee ruokaansa kuin kruunun jalokiviä, Angusta taas ei kiinnosta ruoka ollenkaan.

Angus on ottanut elämäntehtäväkseen valloittaa jokaisen ihmisen sydämen, meikä taas ottaa kyllä vastaan rapsutuksia mutta ei ole niille niin kovin perso.

Meitsi haluaa olla kukkona tunkiolla ja pomo, Angusta ei niin haittaa olla komennettavana.

Meitsi nuuskii ja tutkii heinikossa kaikkia juttuja, Angus painaisi mielummin eteenpäin kuin höyryjuna.

Meitsi on laskelmoiva ja kohtalaisen nokkela, Angus taas tekee kaiken koko sydämellään.

Meitsiä ei paljon pelota äänet tai isot ärhentelevät koirat, Angus taas on hiukan varovaisempi.

Meitsillä on alusta asti ollut karkea ja karski turkki, Anguksen karva taas on vieläkin silkkisen pehmoista.

On kuulemma mielenkiintoista seurata kahta näin erilaista ja pienellä ikäerolla varustettua kaveria. Ja miksei olisi :)

Ai niin, se näkyvin ero: Meitsi on vielä kaitanaama, Angus taas on ihan Masa Pallopää :)

Rästit, osa 2

2011-06-14T19:50:00.006+02:00

Lauantaina naapuritalon Mr T tuli antamaan meitsille hieronnan. Olen hiukan jäykkä jöpökkä ja pieni ammattitaitoinen hieronta silloin tällöin tekee aika hyvää. Vaikka Mr T tuli vasta ysin aikaan illalla, oli hieronta melko hikistä puuhaa niin hierojan kuin hierottavankin osalta. Nätisti kuitenkin makoilin vetkutettavana, venytettävänä sekä möyhittävänä. Angus pikku koohottaja oli hieronnan ajan makkarissa koska muuten patterijänis olisi ollut koko ajan tunkemassa itseään sohvalle Mr T:n käsiteltäväksi. Paussin aikana tein pienen kepposen kun Ponnari ja Mr T olivat parvekkeella. Ensin olin tyyppien kanssa partsilla juomassa hiukan vettä mutta heti kun tyyppien silmä vältti, painuin sisälle. Mr T:n oluttölkki oli ikkunalaudalla ja reippaana sekä oluen himoisena poikana kippasin tölkin lattialle ja latkin sisältöä ihan muina miehinä suuhuni. Lyhyeen loppui sekin nautiskelu kun Ponnari siivosi ihanan juoman pois lattialta. Mälsää.
Hieronnan loputtua Anguskin pääsi tervehtimään Mr T:tä ja tervehtiminen oli taatun iloista ja kuolaista :) Virvokkeiden nauttimisen jälkeen kävimme saattamassa Mr T:n kotiin ja teimme samalla pienen iltalenkin. Viime viikon helteillä ainoa mukava ulkoilusää oli kyllä keskiyön jälkeen tai aamulla ennen kuutta. Muina aikoina oli hiukan liian hikinen meininki näiden lyttynokkien makuun.

Rästipäivityksiä

2011-06-13T23:22:00.008+02:00

Liekö helteet vaikuttaneet kirjurin koneella istumiseen vai mikä, on päivittelemättä muutamakin juttu.
Viime viikon torstaina meillä olikin kylässä melkoinen sortin sakki. Ponnarin tullessa kotiin mukana tuli Janetski, jee! Tytöillä oli muutama jäinen ja herkulliselta tuoksuva paketti matkassaan ja nehän kiinnostivat meitä melkein enemmän kuin Janetski. Paketeissa oli Angukselle hiukan lihaa ja lohta ja meille molemmille luita. Slurps! Angus kuulemma siirtyy syömään lihaa, kasviksia ja puuroa kun on jo niin iso poika, melkein vuoden. Kuulemma meitsikin vieroitetaan kuivamuonasta vuoden ikäisenä, en malttaisi odottaa! Kävimme ulkoilemassa ja hakemassa autosta ison laatikollisen vihanneksia ja kotiin päästyämme tulikin päivän toinen setti vieraita. Ovesta tupsahti Satu ja Elia plus Tanja ja Fergie (Librrani Flashy Fergie). Voi ilon päivää kun tajusimme Anguksen kanssa että meille tuli tanskalaista naiskauneutta kylään. Siinä oli Fergie Hattarapää hiukan helisemässä kahden innokkaan ihailijan välissä. Kotvasen kuluttua ovisummeri soi taas ja sieltä tuli treffien suomalaisvahvistus Rommel (Bullgrin's Lost in Translation ) omistajansa Sarin kanssa. Melkoista painia ja hulabaloota nämä treffit. Komisen tuntia mennä kirmasimme erilaisissa kokoonpanoissa ympäri kämppää. Välillä oli pakko käydä viilentymässä makuuhuoneessa ja parvekkeen vesikipotkin olivat kovassa käytössä. Oli myös hiukan komennettava Rommelia pois meitsin sängystä sekä Janetskin jaloista. Eihän se nyt käy että joku muu nauttii Janetskin rapsutuksia meitsin tontilla. Kun Ponnari komensi minua ja väitti että Rommelkin saa olla rapsutettavana niin kostoksi pissin Ponnarin jaloille. Olen kuulemma ihan Härski Hartikainen jolle on pidettävä tiukkaa kuria etten ala kukkoilla. No jaa, teinipojan testailua sanon minä.

Vieraiden viihdytystä

2011-06-07T08:19:00.008+02:00

Sunnuntai vietettiin kotosalla vieraita viihdyttäen. Ensin kylään tuli Nakkilan Isäntä & Emäntä plus Nakkilan Isännän sisko Nina. Tässä triossa oli siis yksi ihan uusi tuttavuus. Hurmasimme Ninakin alta aikayksikön ja Angus parkkeerasi itsensä Ninan jalkoihin istumaan kun Nina kerran nätisti englanniksi pyysi. Saimme tuliaisiksi makoisia possunkorvia, voi slurps! Nautiskelimme huomiosta ja käyttäydyimme ihan herrasmiesmäisesti, mitä nyt Angus kuolasi ihmisten vaatteille : ) Nakkilan emäntä muuten bongasi meitsistä kesän ekan punkin. Punkki oli vielä aika pieni ja Parta poisti sen näpsäkästi Ninan avustuksella. Punkin löytyminen oli ihan muistutus Ponnarille ostaa vihdoin ja viimein ne yrttipannat meille molemmille.

Sitten kylään tulikin Ponnarin kaveri Inka, ihan uusi tuttavuus meille. Inka ei varsinaisesti pelkää isoja koiria, arastelee pikemminkin. Onneksi Inkkari on aikoinaan tutustunut Untoon ja tiesi siis ennalta että me ruttupäät ollaan herttaista ja lempeää väkeä. Sylikoiramaisuuskaan ei tullut yllätyksenä : ) Kiepuimme hiukan Inkkarin jaloissa ja kiipesimme syliin, motitimme myös Inkan sohvalle väliimme.

Inkan lähdettyä kotiin olikin aika hiukan ulkoilla. Pitkää reissua ei tehty, oli niin kuuma että Angus läähätti menemään kuin kovemmankin juoksemisen jälkeen ja meitsi kaitapääkin läähätti melkein tahdissa.
Sisälle tultuamme söimme ja olimme juuri menossa Anguksen kanssa pienille tirsoille kun ovisummeri pärähti soimaan. Päivän viimeinen vieras, Ville, se siellä soitteli. Ville on Parran kaveri jo ala-asteelta tai ainakin tosi pitkän ajan takaa. Ville oli puoli vuotta kiertämässä maailmaa ja tuli kertomaan Parralle hiukan kuulumisia. Ville olikin päivän kolmas ihan uusi tuttavuus, melkoinen saldo yhdelle sunnuntaille.

Hoidossa taas!

2011-06-06T08:23:00.006+02:00

Lauantaina lähdimme koko porukka samalla autokyydillä heti aamusta. Ensimmäinen pysäkki oli Parran työpaikka, seurueemme lukumäärän pudotessa kolmeen. Seuraavaksi ajoimme Nynnelin luo ja käppäilimme puistossa hetken. Angus ehti kuolata Nynnelin puseron ja hameen ihan klähmäisiksi nanosekunnissa mutta onneksi pesukoneet on keksitty : )

Nynnelin luota ajaa hurautimme Minskilään ja me pojat jäimmekin sinne. Ponnari halusi siivota rauhassa ja onneksi Minski ottaa meidät mieluusti hoitoon. Olimme kävelyllä ja teimme koirapuiston ohimarssin. Itse puisto oli täynnä kaikenlaisia pieniä räksyttäviä tyyppejä joten emme viitsineet poiketa sinne. Eikä sitä kuumalla ilmalla paljon jaksaisi juostakaan. Ulkoilun jälkeen olikin oiva hetki ottaa pienet nokoset ja nokosten jälkeen saimme nahkaluut pureskeltaviksi ja annoin Anguksen jopa syödä luutaan ihan rauhassa. Yleensähän meitsin on pakko hiukan härkkiä ja varastaa Anguksen luu. Noissa tilanteissa Angus vaan rauhallisesti hakee meitsin luun ja asettuu syömään sitä.

Meitsikin on hiukan päässyt ujoudestaan tehdä asioita muualla kuin kotikulmilla. Reippaana poikana jäin kykkimään keskelle autotietä asioiden tekoon. Siinä oli Minskillä tekemistä että sai jätökset kerättyä ja pidettyä meidät riekkuapinat kurissa jäämättä auton alle.
Ai niin, Minski oli ostanut uudet ruokakupitkin. Oli meinannut tyttö villiintyä kaupassa ja ostaa yhden jokaista väriä mutta sai kuitenkin hillittyä itsensä : )
Nyt kelpaa syödä ja juoda kun on Ferrarin punainen ja musta metallikippo liukuesteillä.

Ponnari tuli hakemaan meitä iltasella kotiin ja päästyämme kotiovesta sisään, seisahduimme molemmat eteiseen kuin naulittuna. Lieneekö ollut sohvanpesuaineen vai minkä haju joka sai meidät epäilemään että olimme tulleet väärästä ovesta sisälle. Seisoimme molemmat pitkän tovin kuonot kattoa kohden nuuhkien outoa hajua… Tai sitten se oli se puuttuva koiran haju joka sai meidät hämilleen : ) Onneksi ei vaadi paljoa saada taas koti karvaiseksi ja kuolaiseksi.

Siivouspojat vauhdissa

2011-06-03T12:26:00.007+02:00

Torstaina Ponnarilla olikin vapaapäivä, jee jee! Parta meni ruokkimaan nälkäisiä ihmisiä ja me pojat jäimme Ponnarin avuksi siivoamaan. Ohjelmassa oli parvekkeen sohvan, kaikkien ovien ja seinien pesu. Ponnari pisti Häyrisen (joka on siis höyrypesuri) valmiiksi ja aloitti parvekkeen sohvan imuroinnilla. Heti kun imurin suulake koski sohvaan, hyppäsimme Anguksen kanssa molemmat sohvalle ihmettelemään uutta lelua. Saimme häädön sohvalta aika nopsasti mutta jäimme varmuudeksi parvekkeelle tarkkailemaan työn jälkeä. Kun oli Häyrisen vuoro käydä sohvan kimppuun yritimme taas päästä avustamaan töissä. Apu ei kelvannut ja ei auttanut kuin tyytyä katsojan rooliin. Onneksi keksin itselleni tekemistä ja nappasin pesuainepullon lattialta suuhuni ja kömmin aarteen kanssa olohuoneen sohvalle. Angusta taas kiinnosti Häyrinen niin paljon että tyyppi seurasi Ponnaria ja heti kun ovi tai seinä oli höyrytetty ja pyyhitty, Angus nuoli seinän niin korkealle asti kuin ylettyi. Lienee turha sanoa että siivous ei sujunut kovinkaan vauhdikkaasti kun pesun jälkeen seinä piti pyyhkiä uudestaan.. Eikä asiaa nopeuttanut yhtään se, että aina kun Ponnarin silmä vältti, meitsi pölli rätin tai pesuaineen tai Häyrisen suulakkeen. Onnistuin jemmaamaan Häyrisen tekstiilisuulakkeen niin hyvään paikkaan ettei Ponnari löytänyt sitä iltaan mennessä. Taitavaa touhua : )
Iltasella lähdimme Ponnarin kanssa ulos ja siellä odottikin yllätys! parta oli napannut kotimatkalla Minskin kyytiin ja ajaa hurautimme koirapuistoon hiukan riehumaan. Juoksimme lelujen perässä, kaivoimme kuoppia ja juoksimme hakemaan namia koirapillin vinkuessa. Angus on kyllä sellainen atleetti juostessaan kuin tuulispää että meitsi ei kyllä pysy perässä. Onneksi luen Anguksen liikkeitä melko hyvin ja oikaisen kaarteissa niin että pysyn perässä. Onneksi oli vettä mukana, janohan siinä leikkiessä tuli vaikkei aurinko paistanutkaan. Tunnin melskasimme puistossa, sitten ei ihmisten sietokyky enää riittänyt hirmuisen kokoisiin hyttysiin. Mitä lie sääskiä olivat, yöks!

Tervetuloa kesäkuu!

2011-06-01T14:26:00.003+02:00

Toukokuun viimeistä päivää vietettiin helteisissä merkeissä. Hengailimme Ponnarin kanssa ulkona pari tuntia alkuillasta ja nautimme ihanasta auringonpaisteesta. Kuuntelimme koirapillin vinkunaa ja noukimme namit palkaksi siitä että tulimme ääntä kohti. Ei mikään hurjan vaativa temppu mutta sitäkin hyödyllisempi.
Keskiviikkona Ponnari toi kotiin tullessaan kivan tuliaisen, Janetskin. Pääsimme ihan heti ulkoilemaan ja läheisellä hiekkakentällä olikin mielenkiintoista katsottavaa. Toisella puolella kenttää pelattiin jalkapalloa ja toisella puolella olivat kai pienten pelaajien äidit harrastamassa jotain vatsatanssi-zumba-jumppaa. Olisimme katselleet hulinaa mieluusti mutta tytöt halusivat jatkaa matkaa..
Kotona linnoittauduimme Janetskin molemmin puolin sohvalle ja alta aikayksikön oli Janetskin vaatteet yltä päältä kuolassa ja karvassa. Onneksi Janetskiakaan ei moinen hetkauta.

Iltasella lähdimme ajelulle ja pysäköimme Aurajoen rantaan. Rannassa oli melkoinen hulina ja kiinnostuneina seurasimme kaupunkilaisten elämää Partaa odotellessamme. Meitsi oli kuin kala vedessä mutta Angusta taisi hiukan jänskättää aluksi. Nopeasti Anguskin sai kaupungin rytmistä kiinni ja olimme kuin kaupunkilaiskoirat konsanaan Parran päästessä töistä. Yksi tyttö uskaltautui jopa silittelemään meitä ja kehui meitä melkoisiksi komistuksiksi. Tytöllä itsellään oli mopsi kotona ja tyttö väitti, ettei meitä millään tajuaisi koon puolesta niin nuoriksi kuin olemme. Ei se kai ihme ole, Anguksen pää taitaa olla mopsin kokoinen…

Antti ja Leevi

2011-05-31T10:38:00.003+02:00

Maanantaina meillä kävi päivällä Nakkilan Isäntä kylässä ja olimmekin neljän äijän voimin ulkoilemassa. Nakkilan Isäntä vei Parran mukanaan ja jäimme Anguksen kanssa kaksin odottelemaan Ponnarin kotiutumista töistä. odotellessa oli hyvä ottaa tirsat ja kuorsasimme molemmat vielä Ponnarin tullessa kotiin. Ulkona pääsimme taas eroon irtokarvoista kun Furminaattori lauloi kilpaa lintujen kanssa. Melkoinen pölinä karvaa taas pitkin poikin peltoja. Käppäillessämme kävelytiellä meitä vastaan tuli pieni tyttö äitinsä kanssa. Tyttö pysäytti pyöränsä kohdallemme ja kysyi Ponnarilta minkä nimisiä koiria olemme. Ponnarin kerrottua nimemme tyttö tokaisi näin: Liian vaikeat nimet, minä sanon Antti ja Leevi. Niin, Anguksesta ja Lemmystä tuli siis Antti ja Leevi. Sopiihan sekin, ei se ole niin nuukaa millä nimellä meitä kutsuu. Kunhan ei ihan törkeillä nimityksillä aleta kutsua : )

Harjoittelimme eilen hiukan turhia asioita kun Ponnari yritti opettaa Angusta antamaan tassua ja meitsiä menemään maahan. Harjoitukset jäivät hiukan puolitiehen kun keksimme ottaa painiottelun juuri silloin. Ja muutenkin taitaisi olla fiksuinta opettaa yhtä kaveria kerrallaan ja lukita toinen toiseen huoneeseen..
Parta osti koirapillin ja testasimme sitä Ponnarin kanssa iltalenkillä. Ponnari puhalsi pilliin ja me saimme namit pillin vinkuessa. Olisi ihan näppärää ehdollistua siihen että pillin vinkunasta tulee herkkuja, jos vaikka luoksetulosta tulisi varmempaa tällä tavoin. Toki luoksetuloa on treenattu ilman pilliäkin ja ehkä seitsemänä kertana kymmenestä reagoimme kun meille sanotaan: Täällä!
Ponnari puhalteli pilliin kun olimme keskittyneet käpyihin tai risuihin ja ihan hyvin se pillin kimakka vihellys kiinnitti huomiomme. Eikä ole hankalan iso kapistus mukana kuljetettavaksi. Näillä eväillä siis mennään.

Mahdottomat kuvattavat vai taidoton kuvaaja?

2011-05-30T12:29:00.006+02:00

Ponnari yritti napsia meistä muutamaa julkaisukelpoista kuvaa mutta plörinäksi meni. Jos hihnat ei näy hassusti niin jommallakummalla on naama jotenkin mutrussa. Jos ei tapahdu kumpaakaan edellä mainituista niin lähdemme liikkeelle juuri kun kamera sanoo klik tai päätämme alkaa juuri silloin painia. Ja jos vaikka kaikki muu olisikin kohdillaan, tuulettelemme ainakin poikaosiamme ihan joka kuvassa. Ilmakylvyt tekevät jutuillemme ihan hyvää mutta Ponnari toivoi edes yhtä kuvaa ilman tuuletteluja. Ei toteutunut Ponnarin toive ei : )

Dannyn luona

2011-05-29T21:11:00.005+02:00

Lauantaina olikin taas hoitopäivä ja pääsimme Minskilään testaamaan rappujen uusia liukuesteitä.
Menimme Minskin luo heti aamupalan jälkeen ja meitäpä odottikin iloinen yllätys. Minski oli ostanut meille molemmille omat rotat. Rotta on hyväksi ja kestäväksi todettu, Opehan toi sellaisen kerran meitsille ja olemme Anguksen kanssa repineet rottaa suuntaan ja toiseen saamatta rottaa rikki. Hyökkäsimme heti uusien lelujen kimppuun emmekä edes tainneet huomata että parta ja Ponnari poistuivat paikalta. lelujen retuuttamisen jälkeen oli brunssin aika ja söimme onnellisina nahkaluita Minskin juodessa aamukahviaan. Tällä kertaa en edes yrittänyt varastaa Anguksen luuta vaan tyydyin syömään omani : )
Käväisimme Minskin kanssa tyhjässä koirapuistossa päästämässä vähän höyryjä ja puiston ohi kulki nainen ranskanbulldogginsa kanssa. Nainen katseli menoamme puistossa ja päätti että meitä komistuksia on pakko tulla tervehtimään. Käyttäydyimme mallikkaasti ja nainen oli meistä ihan myyty. Olemme kuulemma niin hellyttäviä ruttunaamoja että ei meistä voi kuin tykätä : ) Naisen ranskanbulldoggi piti kovaa komentoa ja tottahan tällaiset nuorukaiset tottelevat kun tyttö komentaa, ei siinä parane pullikoida vastaan.
Minski oli ovela ja sulki meidät olohuoneeseen aina poistuessaan itse yläkertaan, ihan vaan siksi ettei Angus jäisi taas yläkertaan jumiin. Aika fiksusti tehty!
Kun Parta ja Ponnari tulivat alkuillasta hakemaan meitä ja istuivat alas, niin hyppäsimme molemmat heti syliin. Oli meillä kai vähän niitäkin tyyppejä sitten ikävä. Ja kun Minskin vahtivuoro oli ohi niin minnekäs Angus loikki, ellei yläkertaan. Tällä kertaa ei mennyt kantamiseksi kun Parta ja Ponnari tajusivat blokata rappujen kapeamman puolen niin. Fiksua toimintaa ja ehkä Anguksestakin vielä saadaan rappuja kulkeva malli : )
Jälleen kerran hoitopäivä oli ihan huippu, Minski on luultavasti maailman paras Danny!

Rekiretki olkkarissa

2011-05-27T13:49:00.004+02:00

Tiesittekö että sängystä on aika moneksi? Ilmeisin käyttötarkoitus sängylle on nukkuminen mutta kekseliäs keksii muitakin tapoja käyttää petiä. Punkasta voi esimerkiksi tehdä majan kun sen kaataa sopivasti seinää vasten tai sänkyä voi käyttää tyynynä kun nukkuu lattialla. Sängystä saa myös pienehkön mutta näppärän painikehän jos pelkää painimista kovalla alustalla. Eilen tuli keksityksi että sängystä voi myös tehdä vetopelin. Istuskelin ihan rauhassa yhtään Angusta härnäämättä olohuoneen koirapedissä nalle suussani kun ihan yllättäen Angus tuli repimään nallea suustani. En tietenkään suostunut moiseen anastukseen vaan purin hampaitani tiukemmin yhteen nallesta kiinni pitäen. Angus nappasi nallea päästä kiinni ja alkoi kiskoa lelua itselleen samalla parvekkeen suuntaan pakittaen. Siinä sitä sitten purjehdittiin sänkylaivalla parvekkeen ovelle Anguksen hoitaessa kaikki lihaksia vaativat duunit. Ei hassumpi tapa siirtyä paikasta toiseen : )

Ponnarin imuroidessa kiepuimme taas tiellä kuin hyrrät ja jossain kohtaa kaatua muksahdin lattialle kun sotkeennuin imurin letkuun. Ei sille mitään voi, se imuri on niin mielenkiintoinen kapistus. Saimme toki tehdä myös lähempää tuttavuutta Herra Imurin kanssa kun Ponnari hiukan imuroi meitä molempia tekstiilisuulakkeella. Kummallakaan meistä ei ollut mitään imurointia vastaan mutta meitsillä on vielä sen verran montaa numeroa liian iso nahka että nahkani joutui monta kertaa sinne suulakkeen sisälle. Eipä kyllä haitannut sekään, meitsi ei niin viitsi hötkyillä moisista jutuista.
Iltalenkki mentiin taas koko lauman voimin, Parta ja Ponnari meitä taluttaen ja me poijjaat samaa keppiä kantaen.

Onnea Minskille!

2011-05-26T12:53:00.004+02:00

Keskiviikkona ei tapahtunut kummempia. Hengailimme Parran kanssa kotona melkein kolmeen ja Parran lähdettyä töihin otimme tupsluurit. Ponnarilla oli joku meno ja tyyppi kotiutui vasta kasin jälkeen. Sitten vedeltiin ruokaa naamaan ja lähdettiin ulos. Tai ei nyt suoraan heti ruuan jälkeen, hetken odottelimme ja annoimme ruuan hiukan laskeutua. Ettei vaan tulisi sitä mahalaukun kiertymää. Käppäilimme rauhallisesti nautiskellen ja me pojat käpyjä syöden. Eilisellä lenkillä tuli ehkä enkat käpyjen syönnissä, koko ajan jommankumman suu kävi ja kuului hirveää rouskutusta. Jos ei kuulemma meno muutu niin saadaan Anguksen kanssa kuonokopat estämään kaikenlainen rouskuttelu. Saas katsoa viitsitäänkö lopettaa..
Ponnari pysähtyi pellolle furminoimaan meidät molemmat ja pian ilman täytti melkoinen karvojen pölinä. Angukselta irtoaa nyt sellaista ihan höttänää vauvojen karvaa ja se näyttää hiukan voikukkien hahtuvilta. Meitsi yritti aikansa kuluksi metsästellä höytyviä mutta älytön hihna pysäytti aikeeni. Pöh!
Kun olimme juuri tulossa kotipihalle niin bongasimme tutun auton huristamassa mäkeä alas. Partahan se sieltä tuli ylläri kyydissään. Illan yllätys oli Jonttu ja ihan ensi töikseen Angus kuolasti Jontun takin ja housut ja laukun ja ja ja… Onneksi Jonttu ei ollut moisesta moksiskaan, sanoi vain että pesemällä se kuola pois lähtee : ) Saatoimme Jontun vielä kotiin ja sitten palasimme koko lauma kotiin. Kotona otimme vielä pienet painit ennen unia ja hengailimme sohvalla rapsutuksista nauttien.
Sen pituinen se.

Härski Hartikainen ja Danny

2011-05-25T10:37:00.002+02:00

Otsikon ensimmäinen lempinimi viittaa meitsiin, Lemmy Leijonamieleen. Lempinimen sain eilen kun menin ja pissasin parvekkeen sohvalle. Sohvalle on kaksi kertaa aiemminkin ilmestynyt outo märkä läikkä mutta niiden tekemisestä en ole jäänyt kiinni. Eilen kuitenkin Ponnari oli sulkemassa parvekkeen laseja kun röyhkeästi hypähdin sohvalle ja lorottelin menemään. Ponnarille viikonlopuksi askaretta kun yrittää pestä sohvan ja betonilattian hajuttomaksi. Joskos en pesun jälkeen enää pissaisi sohvalle.. Sikäli tuo on hassua käytöstä että vahinkoja sisälle ei ole sattunut varmaan enää kuukauteen, siis kotona. Minskilässä toki pissasin lattialle kun olen hiukan ujo pissimään vierailla seuduilla vaikka haapparoimme ulkosalla yli tunnin.. Ujo mikä ujo.
Jälkimmäinen lempinimi ei tarkoita Iso D Ilkka Lipsasta vaan Minskiä. Minski kertoi Parralle laittaneensa viikonloppuna rappuihinsa jotkut superhypertuplakitkaiset liukuesteet ja jotain suunnitelmia portistakin noihin rappuihin oli. Ettei Angus hassulainen enää uudestaan joutuisi hengailemaan Minskilän yläkerrassa yksinään kun ei uskaltaudu tulemaan itse alas.
Minski on kyllä niin pro Dog Nanny eli Danny että toista saa hakea. Pitäisikin päästä testaamaan nuo liukuesteet heti, meitsiä kun ei rappuset paljon pelota.

Taistelupari Dempsey ja Makepeace

2011-05-23T11:03:00.001+02:00

Sunnuntaina lähdimme koko lauman voimin ulkoilemaan. Menimme ensin metsään ja sieltä pellolle. Pellolla pääsimme juoksemaan vapaina ja kisailemaan keskenämme. Angus on auttamatta nopeampi mutta meitsi oikoo kulmissa sen verran etten ihan jää syömään Anguksen pölyjä : )
Pellolla on luonnollisesti oja ja Angus kahlaili ojassa ihan innoissaan viilentelemässä. Melkoinen pärske siinä kävi kun Angus juoksi ees ja taas pitkin mutaista ojaa. Vaihtui blondin värikin aika harmaaksi kaikesta siitä mudasta. Meitsi tyytyi kastelemaan juuri ja juuri etutassut, sen verran että pääsin juomaan. Olimme niin keskittyneitä juoksemiseen ja painimiseen että emme edes huomanneet pellolla viilettävää rusakkoa. Rusakko pysähtyi tarkkailemaan tilannetta ja katsoi viisaammaksi juosta ihan toiseen suuntaan kuin mihin olimme menossa. Fiksu otus : )
Myllertämisen jälkeen pääsimme taas kylpyyn, nyt tosin ilman kylpyvaahtoa. Vai mitä se mönjä nyt onkaan millä meitä pestään?
Kun olimme taas puhtaita, hyppäsimme autoon ja ajaa huristimme Nakkilaan. Nakkilassa oli taas kaikille jotain herkkuja ja vetelimmekin Anguksen kanssa napamme täyteen herkullista ruokaa. Ruuan jälkeen laitoimme leikiksi ja vahdimme koko ajan tarkkaan keittiön puuhia. Koskaan kun ei tiedä, joskos joku herkku tippuisi lattialle..
Kotimatkalla poikkesimme vielä Nakkilan lähellä olevaan koirapuistoon pinkomaan päivän loput energiat pois. Kotona meitsi kaatui heti eteiseen nukkumaan, Angus jaksoi sentään raahautua olkkariin saakka. Olipas kiva viikonloppu! Illallakaan ei jaksettu enää ollenkaan painia, päivä vei meistä kaikki mehut, viimeistä pisaraa myöden.

I am Angus hear me roar

2011-05-21T08:50:00.005+02:00

Lauantaina meillä oli kylpyläpäivä. Olemme Anguksen kanssa molemmat aika helppoja pestäviä, meitsihän luikahtaa huvikseen suihkuun Ponnarin kanssa jos ovi on jäänyt raolleen. Angus ei kylve huvikseen mutta on tosi nätisti paikoillaan pesun ajan eikä turhia kikkaile. Meitsi pääsi ensin suihkuun ja koitin kyllä tunkea uusintakierroksellekin kun oli Anguksen vuoro kylpeä. Hassua että kylppärin vesi ei haittaa ollenkaan mutta en minä kyllä tassujani ojassa tai joessa suostu kastamaan.. Vaahtokylvyn jälkeen kelpasi makoilla parvekkeella auringossa kuivattelemassa ja turkki kuivuikin alta aikayksikön. Kuivattelun jälkeen lähdimme viemään Partaa synttärijuhliin kylille. Pääsimme taas moikkaamaan Whisky Barin poikia ja Anguskin pääsi esittäytymään Parran kavereille. Tervehtimisien jälkeen Ponnari vei meidät kauppatorille katsomaan ihmisiä, ihan vaan siksi että me maalaispojat muistaisimme millaista ihmisvilinässä on. Hurmasimme pari naista ja sitten bongasimmekin tutun näköisen tyypin. Janetskihan se siellä oli, töistä tulossa ja kotiin menossa. Teimme autoretken ja veimme janetskin kotiin, sitten suuntasimmekin jo omaan kotiin ja tuttuihin kuvioihin. Ilta kului parvekkeella nautiskellen furminoinnin merkeissä ja sohvalla torkkuen.
Angus the merileijona, mitä lie määkinyt kuvaushetkellä :)

Smells like summer!

2011-05-20T13:06:00.004+02:00

Torstaina oli pitkästä aikaa taas ihanan kesäinen sää, jee jee!
Ponnari nappasi kameran mukaan lenkille mutta kaksi viikaria ja kamera on aika toimimaton yhtälö. Pysähdyimme ensin vakipaikalle järsimään keppejä siksi aikaa kun Ponnari hiukan furminoi meitä. On se kumma mistä sitä karvaa vieläkin vaan riittää.. Kotonakin pyörii ainakin jalkapallon kokoisia karvapalloja nurkissa... Jalkapalloa aasinsiltana käyttäen pitääkin kertoa että seurasimme parin pojan peliä yksi päivä. Meitsi oli ihan kärppänä menossa pallon perään kentälle ja aina kun jompikumpi pojista juoksi pallon perässä, heilutin häntääni minkä kerkesin ja yritin juosta samaan suuntaan. Mutta ei päästetty pieniä koiria pelaamaan ei. Onneksi katselukin oli aika viihdyttävää :)

Tutkimme Anguksen kanssa hiukan ojan rumpua, siivosimme nurmikkoa kepeistä & kävyistä ja olimme olematta paikoillamme Ponnarin ottaessa kuvia. Aika perussettiä siis : )
Kotona Angus yritti kiivetä työhuoneen pyörillä varustettuun tuoliin ja voitte varmasti kuvitella miten siinä kävi? Tuoli ja tuolia etujaloillaan työntävä Angus pamahtivat päin patteria. Melkoinen kolina siitä tuli mutta onneksi ei muuta. Meitsi katseli tapahtumaa kiltisti pyörättömällä tuolilla istuen. Heti kun Angus selvisi pöllähdyksestään, loikkasin lattialle ja haastoin Anguksen pieneen painiin. Taisin voittaa painiottelun koska matsin lopussa istuin Anguksen päällä ihan kukkulan kuninkaana : )

Minskilässä

2011-05-19T11:56:00.004+02:00

Keskiviikkona oli taas ihan huippua kun päästiin Minskilään hoitoon! Ponnari haki meidät töiden jälkeen kotoa ja ajaa hurautimme Minskin luo. Angus ei ollut aiemmin Minskin luona käynytkään joten hoitelin hiukan oppaan hommia ja kerroin mistä mitäkin löytyy. Ihan ekaksi näytin paikan jossa säilytetään kaikkia herkullisia luita ja muita nameja. Lelutkin löytyivät heti ja Minski oli vienyt olohuoneesta pöydän pois painitilan maksimoimiseksi : ) Tartuimme heti samaan leluun ja siitä se painiminen sitten lähti… Ponnarin lähtiessä angus leikki lelulla yksinään ja meitsi istui yläkertaan vievillä portailla pää ikkunan raossa. Istuin oikein kauniisti takajalat ristissä ja etutassut ikkunalaudalla.
Peuhasimme lelujen kanssa, kävimme tonttumäellä ja etanapellolla ja nautimme herkuista. On ihan parasta olla hoidossa Minskilässä. Viipotimme myös tutustumaan yläkertaan mutta kun tuli aika lähteä takaisin alas, iski tenkkapoo. Angus tuli rappuset puoleen väliin saakka, mutta rappusten tehdessä kurvin, pysähtyi Anguksen matka. Yritin näyttää mallia miten siitä kurvista mennään mutta Angus meni vaan takaisin ylös eikä halunnut tulla enää alas. Parran ja Ponnarin tultua Iso A pysytteli edelleen sitkeästi yläkerrassa, ei auttanut kuin tehdä suunnitelma Anguksen pelastamiseksi. Parta pyysi Minskiltä muutaman siivun kinkkua ja lähti pelastusmieheksi. Hetken päästä olohuoneeseen tulla pölmähti hiukan läähättävä Angus ja operaatiossa onnistunut Parta. Jee! Mutkan jälkeisen osuuden rapuista Angus tuli turvallisesti Parran sylissä, muu osuus taittui kinkun hajua seuraten ihan omilla jaloilla. Saattaa olla että Angus pysyy vastaisuudessa alakerran puolella : ) Paitsi jos saan Anguksen oppimaan miten niistä portaista oikein kuljetaan…

Porkkanavarkaissa

2011-05-17T14:10:00.007+02:00

Maanantaina nautiskeltiin taas Parran vapaapäivästä äijien kesken. Ponnarin tullessa kotiin sohvalta löytyi pari unista ukkoa Parran jaloista. Angus nosti sentään hiukan päätään mutta meitsi jatkoi vaan unia. Ehtii sitä tervehtiä myöhemminkin…
Leluilla on nykyään hiukan huonommat ajat kun meitsille on tullut pienimuotoinen tuhoamisvimma. Vimma alkoi reilu viikko sitten eikä loppua taida vielä olla näkyvissä.
Melkein päivittäin otan jonkun lelun, asettelen sen hyvin etutassujen väliin ja keskityn totaaliseen tuhoamiseen. Toinen tuhoamisasento on seistä etutassut lelun päällä ja sitten repiä ja raastaa ihan täysillä. Viivin pesueelta lentokentällä saatu tähti on ihan sökö, samoin Unton vauvalelu joka tuli Unton mukana uuteen kotiin Sadulta. Ankka sanoi räts, samoin Minskiltä saatu nalle. KattiMatti sinnittelee vielä jotenkin kasassa mutta ei kyllä kauaa. On kai parempi kuitenkin tuhota leluja kuin muita esineitä?
Tiistaina menimme Ponnarin kanssa sen saman lenkin kuin Open kanssa männä viikolla. Pellolla intouduimme ottamaan pienet painit ja hyppäsimme molemmat samaan aikaan toisiamme päin. Rintakehät kumahtivat vastakkain melkoisella voimalla ja meitsi lensi ihan mukkelis makkelis selälleen maahan. Angus on kuitenkin parikymmentä kiloa raskaampi meitsiä, ei ihme että muksahdin maahan. Ponnari oli vaikuttunut hienosta chest bumpistamme ja sanoi että meillä on aika äijä meininki. Olen onneksi niin vikkelä liikkeissäni että pääsin kostamaan Angukselle ennen kuin Angus tajusi pitää meitsin maassa. Ohikulkijat katsovat välillä painiamme kauhuissaan ja luulevat hölmöt että tappelemme. Eivät ole tainneet tottua koirapoikien rajuhkoihin leikkeihin.
Tiistaina teimme tiimityöskentelynä hiukan myös kepposia. Ponnari kuori porkkanoita ja jätti ne keittiön työpöydälle odottamaan jatkokäsittelyä. Ponnarin kadotessa jonnekin tekemään kai jotain, Angus kävi tönäisemässä porkkanoita alas pöydältä ja meitsi kuljetti porkkanat turvaan. Ponnarin palatessa keittiöön rouskutimme molemmat omaa porkkanaamme tyytyväisinä sohvalla. Ihan ekaksi saimme häädön sohvalta koska siellä ei saa syödä ja sitten saimme pari moitetta. Ponnarin pilkkoessa kaalia Angus yritti käydä pöllimässä vielä yhden porkkanan mutta ei onnistunut. Kolttospojat kuittaavat ja suunnittelevat seuraavaa keppostelua.

Nestemäinen aamiainen ja askartelijan apurit

2011-05-15T21:25:00.008+02:00

Lauantaina aloitimme Anguksen kanssa päivän oluen merkeissä. Juu-u, näin pääsi käymään, vaikkei meillä ikä oikein riitäkään. Olimme aamulenkillä kun meitsi bongasi taas tölkin nurmikolla. Menin noukkimaan tölkkiä suuhuni kantaakseni sen Ponnarille mutta tölkki olikin oudon painava. Tölkki kaatui maahan ja tölkin sisältö pulppusi nurmikolle. Olin haukkana lipittämässä olutta suuhuni eikä Angus jäänyt paljon hitaammaksi. Muutaman huikan saimme nautiskeltua ennen kuin Ponnari onnistui kiskomaan meidät pois nestemäiseltä aamiaiselta. Ikinä ei saa tehdä mitään kivaa. Ehdin sentään napata tölkin suuhuni ja kannoinkin sen tällä kertaa ihan itse kotiin asti. Yleensä tökkään tölkillä Ponnaria käteen että saan suun vapaaksi kaikkia herkullisia keppejä ja käpyjä varten.
Lauantai meni muilta osin sateessa ulkoillen ja Ponnaria vaippakakun teossa autellen. Ponnari suojeli kakkua kuolalta ja karvoilta mutta yhden vaipan onnistuimme onneksi pöllimään ja siitä tulikin aika siivo kun revimme sen kappaleiksi. Ollaan me sellaisia ihanuuksia : )Koitimme myös kovasti saada haltuumme kakun päälle tarkoitetut lelut mutta Ponnari oli meitä ovelampi ja jemmasi lelut kaappiin kunnes oli aika kiinnittää ne paikoilleen. Dääm!
Vaippakakku meni Ponnarin serkun vauvalle lahjaksi, pieni tyttö sai sunnuntaina nimekseen Seera. Kaunis nimi kauniille pikkuiselle. Tosin meitä ei otettu juhliin mukaan, huutava vääryys. Olisimme voineet esittää kaikki osaamamme kevätjuhlaliikkeet viihdyttääksemme vieraita..

Perhosia metsästän, tahdon saada suuren..

2011-05-14T10:18:00.006+02:00

Meitsi, eli Lemmy eli Killmisteri eli Lemppu eli Lemppa Turnipsi tai riekkuapinoiden toinen puolikas on keksinyt uuden harrastuksen. Olen alkanut jahtaamaan perhosia. Aina kun bongaan perhosen jossain lähettyvillä, otan hurjan loikan ja loksautan suuni kiinni. Vielä en ole onnistunut kertaakaan mutta harjoittelu on käynnissä. Varokaa vaan perhoset, vielä minä onnistun! Lieneekö syy ahneudessa että yritän syödä kaiken tielle osuvan vai missä, sitä ei tiedä kukaan.
Angusta ei perhoset kiinnosta mutta olen onnistunut opettamaan Anguksenkin syömään kaikki tielle osuvat risut ja kävyt. Parran ja Ponnarin mielestä olisin voinut opettaa jotain hyödyllisempää mutta valkkasin kivoimman tempun opetettavaksi : )
Olen myös viime päivinä keskittynyt lelujen systemaattiseen tuhoamiseen. Joka päivä menee ainakin yksi lelu roskikseen oltuaan meitsin käsittelyssä. Ensin leikimme lelulla ihan nätisti ja kiskomme sitä eri suuntiin, sitten nappaan lelun itselleni ja järsin siihen ammottavan reiän. Ei järin fiksua mutta niin kivaa. Onneksi Unto jätti meille ison kasan leluja : ) Ainoa lelu mihin meillä ei ole lupa koskea on Unelma. Olen välillä yrittänyt hakea Unelman salavihkaa työhuoneesta mutta aina olen jäänyt kiinni ja Unelma on palautettu paikoilleen. On kai uskottava että Unelmaan ei kosketa ja keskityttävä muihin mokkuloihin.

Kadonneita tekstejä ja löytyneitä tölkkejä

2011-05-13T20:00:00.004+02:00

Jotain kummaa on tosiaan ollut bloggerissa meneillään, yksi teksti katosi taivaan tuuliin ja muutama luonnoskin teki katoamistempun. No, onneksi tänne ei kirjoitella ihmeellisyyksiä eikä mitään elintärkeää päässyt katoamaan.
Torstaita vietettiin sateisissa tunnelmissa mutta onneksi parvekkeella voi stalkkeroida naapurustoa kastumatta. Meitä ei Anguksen kanssa pieni sade haittaa mutta se kuivaaminen ulkoilun jälkeen on vähän tylsää. Ja kun on tylsää, pitää keksiä viihdykettä. Viihdyke noin yleisesti ottaen tarkoittaa jonkun asteista riekkumista ja kaksi kookkaahkoa koiraa, pyyheliinaa käyttelevä ihminen ja kylpyhuone ei ehkä ole maailman paras yhtälö.. Onneksi meidät saa kuriin ja järjestykseen melkein aina :)
Torstaina olimme ulkoilemassa koko lauman voimin ja meitsi meni ojan pohjalle kuhkaamaan omiaan. Ponnari ihmetteli mitä ihmettä oikein puuhailin mutta asia selvisi kun könysin takaisin jalkakäytävälle. Kävin noukkimassa tyhjän tölkin mukaani koska niiden paikka ei ole luonnossa. Mahtaisiko keräämistäni tölkeistä saatavat pantit jo riittää luun ostamiseen? Pitääkin tiedustella Ponnarilta asiaa : )

Keskiviikon kävelytreffit

2011-05-12T10:28:00.002+02:00

Keskiviikkona Ponnarin tullessa kotiin samalla oven avauksella meille tuli meitsin kummitäti Ope. Ope tuli katsomaan hoitopoikaamme Angusta ja tietenkin myös minua. Lähdimme kävelylle ja Opelle iskettiin heti meitsin remmi käteen. Käppäilimme hetken matkaa tien pientareella ja sitten kurvasimme pellolle. Pellolta pääsimme metsikköön ja sieltä ojien ja muiden ylityksen kautta takaisin tielle. Tosi kiva uusi reitti, tuonne pitää mennä kyllä uudestaankin. Kuulin toisella korvalla juttua jostain näköalatornista joka on lähistöllä, katsotaan josko seuraavilla treffeillä päästäisiin vaikka sinne :)
Ulkoilun jälkeen pistimme pystyyn sellaisen hulabaloon että huh! Ensin juoksimme ja hypimme sohvan lähistöllä niin että Ponnari sai melkoiset raapaleet jalkoihinsa kun emme huomanneet sohvalla istuskelevaa Ponnaria ajoissa ja otimme hiukan ponnistusapua Ponnarin jaloista. Menoa hiukan rauhoitettiin ja loikimmekin jatkamaan hulabalointia eteiseen. Hetken päästä Ponnari kuuli melkoisen rysäyksen ja nokkela tyttönä päätteli että eteisen ainoa huonekalu se siellä taisi kaatua. Jeps, näin kävi. Eteisen lipasto makasi kyljellään lattialla. Kaatuessaan puu oli joutunut antamaan periksi kiinnitysruuveille ja lattialla oli iloinen sekamelska laatikoissa olleita ryjiä. Saipa Ponnarikin jotain iltapuhdetta etsiessään tavaroille uudet säilytyspaikat :) Ja rymsteerauksen syy on tietenkin Ope, joka villitsi meidät ihan kaistapäiksi. Eihän me nyt muuten…

Mainio maanantai

2011-05-10T10:47:00.003+02:00

Hmm, tämä teksti oli täällä jo kerran ihan kuvan kanssa mutta jostain syystä "Mainio maanantai" on ottanut hatkat. Ei muuta kuin uusintana sitten :)
Maanantaina meille tuli kylään Anne ja Sdu. Hiukan jännityksellä odotimme että mahtaako tyyppien mukana tulla meille joku koirakaveri mutta oven takaa löytyi vain ihmisiä. Pöh. Ei sillä, ihmisetkin on tosi kivoja mutta hiukan odotimme saavamme tyttökoiraseuraa.. Tyypit joivat kahveet ja katselivat toisella silmällä jääkiekkoa ja me Anguksen kanssa liimauduimme Annen molemmin puolin kinuamaan rapsuttelua. Aikansa meidän touhujaan katseltuaan Anne päätti että heidän tytöt, Tytti ja Veera, pitää saada meidän poikien kanssa leikkitreffeille. Tuumasta toimeen siis ja autoihin! Ajelimme Anne ja Sdun luo hakemaan tytöt ja lähdimme kävelylle. Alkuun Tytti kertoi meille viikareille pelin säännöt ja komensi meidät ruotuun, sitten matkanteko sujuikin mallikkaasti. Ajatuksena oli mennä koirapuistoon mutta siellä oli niin montaa Mustia ja Murrea että katsoimme parhaaksi jatkaa matkaa. Anne johdatti meidät joen rantaan sen verran kauas kävelytiestä että saimme kirmata vapaana, ou jee! Rannassa Tytti ja Veera singahtivat heti veteen uimaan, me pojat olimme hiukan harkitsevammalla tuulella. Angus kahlasi jokeen niin että maha kastui, meitsi kasteli tassunsa juuri ja juuri sen verran, että sain juotua. En taida olla mikään vesikoira :)
Juosta rymistelimme erilaisissa kokoonpanoissa, lähinnä siis me poijjaat jahtasimme Veeraa. Onneksi Veera on nopea jaloistaan :) Parta ja Sdu majoittautuivat metsiköstä löytyneisiin tuoleihin ja harmittelivat kun ei ollut grillattavaa mukana. Paikalta löytyi meinaan myös grilli ja hiiliä. Taisimme vierailla jonkun alan miehen kesämökillä tai vastaavalla. Muutaman tunnin riehumisen jälkeen paluumatkalle lähti 4 kuraista ja märähköä koiraa mutta tämäkin asia korjattiin ennen automatkaa. Annen koirapesula oli auki myös iltasella ja palvelu oli hyvää. Anne pesi ja kuivasi meidät ennen kotimatkalle lähtöä. Ei voi kuin kiittää ihan supermukavasta illasta ja hyvästä palvelusta!

Viikonloppu oli ja meni

2011-05-09T14:34:00.005+02:00

Viikonloppu meni kotosalla Ponnarin kanssa Parran huhkiessa töissä. Lauantaina hengailimme muutaman tunnin keskenämme Anguksen kanssa kun Ponnari oli jossain liesussa. Parvekkeella nautiskeltiin auringosta ja ulkona kepeistä ja kävyistä. Ihan perusjuttuja siis.
Sunnuntaina Ponnari kävi Nynnelin luona äitienpäiväaamiaisella ja me riekkuapinat otimme sillä välin rentouttavat tirsat. Ponnari kotiutuessa lähdimme haistelemaan metsän tuoksuja ja nauttimaan herkullisista kävyistä. Kävyt ovat nyt ihan ykköshitti, niitä noukitaan Anguksen kanssa suuhun aina kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Nakkilan Isäntä ja Emäntä kävivät kylässä ja tyypeillä oli tuomisinaan herkkuja, slurps! Oli meilläkin sentään äitienpäiväkukkanen Nakkilan Emännälle, ettei mennyt ihan kokonaan riekkuapinoiden lahjomiseksi tuo äitienpäivä : )
Metsässä oleilun ja herkkujen syönnin lisäksi hengailimme parvekkeella nauttimassa auringosta ja virvokkeista, ihan huippu lekottelupäivä!. Miten se vesi maistuukin parvekkeen kupista niin paljon paremmalta kuin sisällä olevasta? Mystistä on.. Bongasimme illan tullen myös ensimmäiset hyttyset, yöks.

Perjantain ylläri

2011-05-07T20:08:00.005+02:00

Perjantaina olikin yllätysten päivä. Parran lähdettyä töihin meni pieni hujaus kun avain kääntyi ovessa. Tulija ei ollutkaan Ponnari niin kuin luulimme vaan Minski. Ponnarilla oli menossa töiden jälkeen katsomaan Kolmea Muskettisoturia ja niinpä Minski tuli meille hoitotädiksi. Jee jee, vieraita on aina kiva saada!
Ihan ekaksi Minski silitteli, rapsutteli ja muutenkin paijasi meitä, sitten olikin lounaan aika. Minski väittää että meitsi, Lemppa Lemmynkäinen syö kuin ruohonleikkuri : ) Kieltämättä olen aika tehokkaan nopea ja äänekäs hotkija.. Angus taas pitää juodessaan sellaista ääntä että ensimmäistä kertaa sitä loiskintaa kuulleessaan Minski pelästyi että Anguksella on joku hätänä. Ei olla ihan sieltä hiljaisimmasta päästä me Skotlannin poijjaat :)
Illan aikana kiehnäsimme tietysti Minskin kyljessä rapsutuksia kerjäten ja niitä saaden, ulkoilimme muutamaan eri otteeseen ja tietysti esitimme kaikki osaamamme temput. Hengailimme myös parvekkeella naapuruston ihmisiä ja koiria katsellen. On hyvä tietää mitä ympäristössä tapahtuu..
Parta ja Ponnari tulivat yhtä matkaa illalla kotiin ja löysivät kaksi tyytyväistä ja nukkuvaa koiraa kotoa. On se kiva kun on tuollainen hoitotäti! Varsinkin sellainen joka jaksaa palluttaa meitä ihan ylen määrin : )