Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Konnia muttei nunnia

Huhtikuun päivittelyä vaikkei mitään ihmeitä tapahdukaan.
Ponnari oli pentulassa (Masan ja Pimun pentujen pentulassa siis) hoitotätinä pari päivää maaliskuussa ja toi mukanaan sellaiset tuoksut että olin niiden huumassa monta päivää. Varsinkin kengät olivat kuolaisen nuuhkimisen kohteena, niiden sisäpohjiin kun oli hankautunut sukista hyvät pentujen ja Pimun odöörit. Ponnarin kotiutumispäivänä iski takatalvi ja niinhän siinä sitten kävi että iltalenkiltä kotio tullessa Ponnari otti ja tuli portaat alas hieman normaalista poikkeavalla tavalla; oikea kylki ja pää edellä. Onneksi olin heti tilanteen tasalla ja kävin nuolaisemassa Ponnarin naamaa kun kylkiluisu loppui ja sitten tökin olkapäätä kuonolla että kömpelys tajusi nousta maasta ylös ja nilkuttaa kotiin. Kotona lääkintämiehenä toimi Parta, me ollaan sellainen Ponnarin oma pelastustiimi :)
Pääsin pitkästä aikaa Janetskilaan kylään kun kissaherra Vilén muutti taas toiseen kotiinsa hetkeksi ja se tarkoittaa myös sitä, että pääsin niille kulmille ulkoilemaan. Koirapuistossakin olen käynyt hajumatkalla ja liftannut Parran kyytiin erinäisistä paikoista. Ponnari yrittää saada ulkoiluun vaihtelua, etten ihan leipiinny kun nivelrikko asettaa ikävät rajoitukset matkan pituuteen. Onneksi metsäkin on siinä kunnossa että siellä on kiva käpsytellä.

Tässä eräänä iltana olin Parran kanssa poikien pasteerulla illalla ja tiellemme osui konna, rupi sellainen. Parta ihmetteli ensin että miksi jäin tuijottamaan pimeää maata, sitten otin leikkiasennon ja sitten aloin loikkia. Yritin tiettykin leikkiä konnan kanssa mutta Parta esti lähemmän kontaktin tuon myrkyllisen leikkikaverin kanssa. No, sain ainakin pomppia konnan tahtiin :)

Olen melkein koko ikäni noudattanut periaatetta että joka päivä pitää noukkia yksi roska maasta ja toimittaa se roskikseen. Nyt osallistuimme Ponnarin kanssa Koiraihmisten roskahaasteeseen ja otimme lenkille mukaan muovipussin ja noukimme matkalta kaikki luontoon kuulumattomat röhnät pois. Aika nopeasti se pussi täyttyi vaikka lenkkimme on vain 1.5 kilsaa. Ihan turhaan ihmiset aina keväisin mesoavat koirien jätöksistä, ne sentään maatuvat toisin kuin ihmisten luontoon heittämät ryjät.

Meitsi ja lenkiltä kerätyt roskat. Roskapussin täytteenä lasten muovinen juomapullo, muovinen teekannu, polkupyörän lokasuoja, iso kasa karkkipapereita, lukuisia tupakka-askeja, sekalainen kokelma erilaista paperiroskaa,tölkkejä, viinapullo,miesten pitkät kalsarit ja pienehkö metallinen ämpäri. Yllättävin löytö oli ojan pohjalla lojuva puisen tolpan päähän kuuluva katulamppu. Meitsi keräsi näistä roskista pullot, teekannun ja kalsarit ojan pohjalta ja luovuin aarteista mukisematta pientä palkkaa vastaan :)

Ei kommentteja: